Tornio
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston tapa tulkita romu jätteeksi tuli sokkina suomalaiselle terästeollisuudelle. Vaasan hallinto-oikeus puntaroi parhaillaan, onko romu jätettä vai ei.
Oikeuden päätöstä odotellessaan teräksentekijät ovat lobanneet ahkerasti päättäjiä jätemääritteen seurauksista. He katsovat, että ympäristöviranomaisten tulkinta sotii kestävää kehitystä vastaan.
Monet poliitikot ovatkin vaatineet, että jos jätetulkinta jää voimaan, lakia on muutettava. "Mutta lain muuttaminen on pitkä tie", AvestaPolaritin hallintojohtaja Risto Liisanantti huomauttaa.
Liisanantti on pitänyt eräänkin esitelmän jätetulkinnan turmiollisuudesta. Jätemääritelmä mahdollistaisi byrokratian vyörymisen perinteiseen raaka-ainebisnekseen ja panisi niin kotimaan kuin tuontiromunkin kaupan nilkuttamaan. Hinnat kallistuisivat ja kaupattava romu siirtyisi maihin, joissa se on vapaata, hän maalaa.
Romun käyttäjä ja käsittelijä saisivat varautua lisäkuluihin, sillä jätteen varastoalueet on rakennettava aivan toisenlaisin turvamääräyksin kuin raaka-aineen varastot. Teräksen valmistuksen valvonta romun osalta johtaisi kasvavaan kontrolliin.
Liisanantti muistuttaa, että kaikki maailmalla syntyvä romu käytetään teräksen valmistukseen sekä hiiliteräs- että ruostumattomalla puolella. Romusta teräs syntyy neitseellistä malmia halvemmalla, sillä sähköä menee vähemmän. Hiilidioksidipäästöt ovat myös romupohjalla alhaisemmat. Suomessa romun hyödyntäminen vastaa noin kahta miljoonaa hiilidioksiditonnia.
"Sitä paitsi romulle on tehtävä jotakin. Ja kun romu otetaan uustuotantoon, se on kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Yhteiskunnan kannalta kaikki romu onkin käytettävä", Liisanantti sanoo.