Tom Siegfried: John Nash,
peliteoria ja luonnon koodi
(A Beautiful Math. John Nash,
game theory, and the modern guest for a code of nature).
Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2008.
Tiedekirjallisuuden tasosta kertoo jotain se, että alan toimittajien ja akateemisten popularisoijien teoksiin keskittyneen Terra Cognitan kuvitellaan liikkuvan ajattelun eturintamassa.
Vähän on vaikea ottaa vakavasti kustantajaa, joka julkaisee Osmo Tammisalon ja Jussi K. Niemelän kaltaisten amatöörien kiistakirjoituksia, joissa psykoanalyysi, mannermainen filosofia ja naistutkimus sullotaan samaan nippuun ja leimataan joko postmodernismiksi hölinäksi tai aikamme taikauskoksi. Kun kirjoittajilla ei ole alkeitakaan hallussa, julkaisupäätöstä sopisi vähän miettiä.
Tiedetoimittaja Tom Siegfriedin teos luonnon ja elämän koodin metsästyksestä on villistä epätieteellisyydestään huolimatta valoisampi tapaus. Teoksen lähtökohta ovat elokuvasta Kaunis mieli tutun matemaatikon ja taloustieteilijän John Nashin 21-vuotiaana kehittämä monen toimijan pelistrategia. Siitä löydetään avaimet uudenlaiseen kaiken teoriaan, joka selittää niin luonnon, yhteiskunnan kuin ihmisyksilötkin.
Toinen tärkeä elementti on tieteiskirjailija Isaac Asimovin alkuperäisessä Säätiö-trilogiassaan (1951-53) jalostama psykohistoria, joka kaappaa matematiikan ja fysiikan menetelmät ennustaakseen sosiaalisten ja poliittisten tapahtumien kehityksen - ja myös vaikuttaakseen niihin.
Scifistä todeksi muuttuneen toiminnan vuoksi maailman yliopistoissa ja instituuteissa ovat nyt muodissa sellaiset tiedeviritelmät kuin talousfysiikka, sosiofysiikka, evolutiivinen taloustiede, sosiaalinen kognitiivinen neurotiede ja kokeellinen taloudellinen antropologia.
Taustalta kuultaa totalisoiva vimma pakottaa ihminen mitattavaan muotoon ja saada lajille turhan tyypillinen epäjärjestys aisoihin. Ihmisyksilön käytös voi olla mysteeri, mutta joukkojen käytöstä voi ennustaa. Tilastot, talousopit ja luonnontieteet ovat apuna kun joukkojen liikkeitä ennustetaan. Ihmisten arkielämässään käyttämistä sekastrategioista luodaan ennustuksia tuottavia peliteoreettisia malleja.
Uudet opit tuntuvat olevan seurausta insinöörimielisen tutkijan kärsimättömyydestä, jonka kohteena on elämän perimmäinen hahmottomuus. Toisin kuin tiedetoimittajat usein väittävät, elämä ei koskaan kehity tiettyyn suuntaan kaavojen mukaan vaan kuplii säännöttömän vaihtelun virran mukana. Ihmisen mittaamisen ihanne syntyy, kun laskutikkumies menettää kunnolla hermonsa.
Tom Siegfriedillä ei ole samanlaisia lappuja silmillä kuin satojen tuhansien vuosien taakse ulottuvia syntymyyttejä sepittävillä evoluutiopsykologeilla. Hän tietää, ettei kaikkea, ei varsinkaan ihmistä, saa loppuun saakka kuvattua.
Siegfriediltä tosin jää huomaamatta se, ettei ennustusten ja niiden taustalla olevien teorioiden pohjalta synny reaalitodellisuuden kuvia vaan laskennallisia tuloksia, joita sitten voidaan sovittaa käytäntöön eri tavoin. Selvää on, että ihmisen insinööritieteiksi jähmettyneet taloustiede ja psykologia hyötyvät Nashin peliteoriasta ja Asimovin kuvitteellisesta psykohistoriasta johdetuista ajatuksista eniten.
Siegfriedin kirja tiedetoimittajan arvio, jonka mukaan tulevaisuudessa fysiikka ja matematiikka selittävät myös ihmisen. Kirjoittaja ottaa huomioon myös kulttuurierot, jotka ovat mitattavissa olevia tosiasioita eivätkä uskomuksia. Nekin on mahdollista ottaa laskelmiin mukaan.
Uuden tieteen sekamuodoissa on kyse sattuman ja inhimillisen oikullisuuden kahlitsemisesta. Menetelmät ovat päteviä kun pohditaan sodan ja diplomatian kysymyksiä, markkinakäyttäytymistä ja sen sellaista, mutta kaiken teoriaan on vielä pitkä matka.
Fysiikan ja ihmisaatosten alueet eivät kohtaa kunnolla, eivät ehkä koskaan. Kulttuuristen sotkujen selvittämisessä tarvitaan yhä sitä ymmärtävää, kaikenmoisia tekstejä ja niiden kerrostumia tulkitsevaa hermeneutiikkaa, jota suomalaisetkin luonnontieteen lähettiläät niin kammoksuvat.