Teknologiateollisuus sai torstaina puristettua neuvottelutuloksen, jonka käsittely Metallityöväen liiton valtuustossa kuitenkin keskeytyi puheenjohtaja Erkki Vuorenmaan ehdotuksesta. Kerrotun mukaan ratkaisuun vaikutti enemmän vuodenkierto kuin sopimuksen sisältö: liiton valtuustolle ei jäänyt tarpeeksi aikaa perehtyä laajan paperin yksityiskohtiin, kun juhannus painoi päälle.
Se että sopimusta vastaan tehtiin myös hylkäysesitys, kuuluu perinteisiin liitossa, jossa entisillä vähemmistökommunisteilla on vielä asemansa. Sovun läpimeno on lähempänä kuin sen kaatuminen.
Neuvottelutulokseen sisältyvät sopimuskorotukset nostaisivat ansioita reippaanlaisesti. Niiden kustannusvaikutus tänä ja ensi vuonna nousee 7,6-8,5 prosenttiin. Sen päälle tulee kesän kuluessa 350 euroa kertakorvaus.
Korotukset merkitsevät sitä, että teollisuuden palkankorotustaso on nyt määritelty. Metallin väki saisi kahdessa vuodessa suunnilleen saman kuin mitä viikkoa aiemmin sopimuksen tehneen Kemian liiton jäsenet. Kemian alalla korotukset kuitenkin rytmitettiin kahdeksan kuukautta pitemmälle jaksolle. Näin teknologiateollisuuden palkat nousisivat ripeämmin.
Kemian tason yli Metalliliiton olikin suorastaan pakko päästä, jotta neuvottelutulos voidaan liiton valtuustossa ensi lauantaina hyväksyä. Liittohan muistutti neuvottelujen aikana, että teknologiateollisuuden tuottavuus on noussut nopeammin kuin kemian alalla. Työnantajilla on palkanmaksukykyä, ja alan tilauskirjat paisuvat paisumistaan.
Neuvottelutuloksen kiinnostava kohta on työpaikoilla jaettavaksi tarkoitetun palkkapotin malli ja sen laajuus. Uutta on se, että potti kasvaa, jos sen jaosta työntekijöille päästään paikallisesti sopuun. Jos sopua ei synny, kaikille tulee samansuuruinen korotus mutta pienemmästä potista.
Tällä houkuttimella työnantajat pyrkivät puskemaan toden teolla liikkeellä paikallista sopimista. Vaikka Metallin valtuusto lauantaina nielaisi koukun, eri asia on, päästäänkö potin jaosta sopuun työpaikoilla.
Teollisuuteen päänavauksilla määritelty korotustaso luo ankaria paineita valtion ja kuntien neuvotteluihin. Näillä aloilla työskentelevät ovat pysyneet edes jotenkuten ansiokehityksessä mukana tulopoliittisten sopimusten ansiosta.
Nyt tupo ei tuo turvaa, ja etenkin kuntien palkanmaksuvara on kaukana vientiteollisuudesta. Myrskyisiä palkkakiistoja on odotettavissa useallakin suunnalla, muun muassa terveydenhuoltoalalla.
paakirjoitus@kaleva.fi