Keskusammattijärjestö SAK:n teollisuusliittojen raja-aitojen arviointi pantiin äskettäin napakasti vauhtiin, kun kuusi liittoa kutsui selvitysmiehekseen keskusjärjestön johtajiin kuuluvan Lauri Lylyn. Yhteistyön tutkinta koskee Metalliliittoa, Kemianliittoa, Sähköliittoa, Paperiliittoa, Puuliittoa ja Viestintäliittoa. Niissä on jäseniä yhteensä noin 370 000. Tarkoitus on, että selvitys tehdään "ilman ennakkoasenteita".
Yksi malli on perustaa uusi suuri teollisuusliitto. Lylyn on määrä tarkastella myös kevytvaihtoehtoja. Kysymykseen voisivat siten myös tulla löyhä unionimalli, nykyisen yhteistoiminnan tiivistäminen tai jokin muu malli näiden väliltä.
Ajatus teollisuuden liittojen yhteistyön tiivistämisestä ei ole syntynyt tänä syksynä. Nyt punnerrus vaikuttaa kuitenkin totiselta. Lylyn on tarkoitus maaliskuun loppuun mennessä selvittää erilaisten vaihtoehtojen toteuttamismahdollisuudet ja niiden vaikutukset edunvalvontaan. Sen jälkeen asia siirtyy liittojen valtuustojen käsittelyyn. Jos suurliittoon päädytään, se voisi toteutua ehkä vuoden 2010 paikkeilla.
Liikkeellelähdön taustalla on parikin syytä. Ensinnäkin liittofuusioita on toteutettu jo työnantajaleirissä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenjärjestöjen määrä on pudonnut 43:sta 28:aan. Luvun on määrä vielä puolittua. Neuvottelupöydän toisella puolellakin on tarvetta suurempiin lihaksiin.
Toimialojen rajat hämärtyvät myös työelämässä. Näiden muutosten pelätään johtavan sopimusepäselvyyksiin ja reviiririitoihin etenkin kun työnantajat pyrkivät muuttamaan nykyisten sopimusten rajoja. Nyt yhteistyöneuvotteluissa mukana olevilla kuudella liitolla on yhteensä puolensataa työehtosopimusta.
Vaikka liittofuusio on esillä vain vaihtoehtona muiden joukossa, ainakin SAK:n suunnasta se saa voimakasta kannatusta. Ei kuitenkaan ole lainkaan selvää, että Suomessa on neljän vuoden päästä kuuden nykyisen liiton yhteinen suurliitto. Esimerkiksi Metallityöväen liiton ja Paperiliiton perinteet ja sisäinen itsetunto ovat niin vahvat, että niiden jäsenistölle taipuminen uuteen suureen liittoon voi olla ylitsekäymätöntä. Selluköpi valvoo etujaan mielellään muiden selluköpien kanssa ja teräskoura teräskourien.
Olennainen tekijä päätöksissä on se, arvioivatko liitot saavansa fuusion kautta parannusta neuvottelutuloksiin. Siinäkin suhteessa ainakin paperiliittolaisten voi olla vaikea innostua muiden mukaan lähtemisestä.