Suomen metsäteollisuus ei pötki pitkälle vähättelemällä ympäristöjärjestöjen kampanjoita. Väitteisiin on vastattava täsmällisesti ja nopeasti.
Suomessa on hämmästelty, että Harry Potter -menestyskirjailija J.K. Rowling on mukana ympäristöjärjestö Greenpeacen kampanjassa vanhojen metsien suojelemiseksi. Hän vaatii, että kirjat on painettava joko uusiopaperille tai todistetusti talousmetsien tuoreesta puustosta tehdylle paperille. Greenpeacen mukaan osa brittikustantamoiden paperista on peräisin Suomen, Kanadan ja Venäjän vanhoista metsistä.
Suomen metsäteollisuus pitää tällaisia väitteitä tuulesta temmattuina ja sanoo, ettei se osta puuta epämääräisiltä alueilta. Varsinaisesti kirjailijan ja Greenpeacen väitteisiin ei kuitenkaan ole vastattu.
Voi vain kysyä, miksi ei. Suomen metsäteollisuus näkee Greenpeacen kampanjan perusteettomana ja haitallisena, mutta tällaisissa tilanteissa todistustaakka jää syytetylle. Metsäteollisuuden pitäisi reagoida nopeasti ja julkaista selkeät faktat siitä, mistä brittikustantamoille päätyvä suomalainen kirjapaperi on peräisin. Jos kerran kyseessä ovat eteläsuomalaiset talousmetsät, mitään huolta ei pitäisi olla - eikä myöskään mitään syytä olla vastaamatta tarkasti ja nopeasti.
Suomessa Greenpeacen metsäkampanjat nähdään yleisesti häiriköintinä. Juuri nyt Ylä- ja Itä-Lapissa kuumenee kiista tietyistä metsähallituksen hakkuista, ja saksalaisen kuvausryhmän liikkeitä seurataan tarkasti. Kaiken keskellä on vaikea nähdä metsää puilta eli erottaa, minkä mittaluokan asiasta on kyse ja kuinka siihen pitäisi vastata.
Saksalaisten lehdenkustantajien näkökulma suomalaiseen keskusteluun on mielenkiintoinen. Kustantajat lähestyivät ympäristöjärjestöjen kampanjan jälkeen viime vuonna suomalaista metsäteollisuutta ja pyysivät lisätietoja. He odottivat yksityiskohtaisia ja käyttökelpoisia vastauksia, mutta saivat niiden sijaan viestin, että Suomen metsäteollisuudella menee hyvin ja että syytökset ovat perusteettomia.
Tämä vastaus jätti kustantajat täysin tyhjän päälle, kun he yrittivät omalta osaltaan vastata ympäristöjärjestöjen kysymyksiin. Vaikutelma Saksassa oli, ettei Suomessa lainkaan ymmärretty, kuinka vakavasta asiasta oli paperin käyttäjien näkökulmasta kyse.
Koska saksalaiskustantajat eivät kokeneet saavansa muualta kunnon tietoa, heidän etujärjestönsä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi liittyä Greenpeacen järjestämään metsäretkeen Suomeen. Perillä havaittiin jo suomalaisen metsäteollisuuden ja Metsähallituksenkin puhuvan asiaa, mutta suomalaisten tiedotusvälineiden kanta saksalaisretkeen oli uusi järkytys: toisen maailmansodan aikaiset Lapin tuhot tuotiin mieliin, ja saksalaisten sanottiin sanelevan, kuinka Suomessa pitäisi metsäasiat järjestää.
Tämän tulkinnan tapahtumista kertoivat saksalaisten aikakauslehtikustantajien edustajat äskettäin joukolle suomalaistoimittajia Berliinissä. Kustantajille kyseessä on vakava asia, uskottavuus lukijoiden silmissä. Keski-Euroopassa Greenpeacen kaltaisilla kampanjoilla on todellista merkitystä. Kampanjoihin on voitava antaa täsmällisiä vastauksia, jotka ovat myös uskottavia. Muutoin sahataan omaa oksaa.
Saksalaiskustantajien kokemus on kuitenkin myös, että suomalaisteollisuus on alkanut suhtautua paperinostajien kysymyksiin entistä vakavammin. Se onkin tarpeen, sillä metsäteollisuus ei selviä vain sanomalla, että kaikki on hyvin. Se on voitava myös todistaa. Potter-kirjailijan tapauksessa tällaisesta nopeasta reagoinnista ei ole näkynyt jälkeäkään.