Ainakin puolet korkeakouluopiskelijoista tekee töitä opiskelun ohessa. Tilastokeskuksen tuorein tieto on vuodelta 2003, jolloin työllisiä korkeakouluopiskelijoita oli runsaat 138 000.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta teetti selvityksen jäsenistönsä toimeentulosta viime keväänä. Sen mukaan 90 prosenttia opiskelijoista oli tehnyt töitä kuluneen lukuvuoden tai edellisen kesän aikana. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli ollut töissä lukuvuoden aikana.
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan opiskelijoiden työssäkäynti on kaksijakoinen asia. On hyvä, että opiskelija voi ajoissa hankkia työllistymisen kannalta lähes välttämätöntä työkokemusta ja saada kontakteja potentiaalisiin palkanmaksajiin. Monesti oman alan työ myös tukee opiskelua.
Kolikon toinen puoli on se, että läheskään kaikki työssäkäyvät opiskelijat eivät ole niin onnekkaita, että löytävät työpaikan omalta alaltaan. Moni korkeakouluopiskelija siivoaa tai paistaa hampurilaispihvejä. Arvokasta työkokemusta toki sekin, mutta se ei avaa ovia akateemisen alan töihin.
Olipa työ mitä tahansa, se lykkää valmistumista ja vie aikaa täysipainoiselta opiskelulta. Samaan aikaan päättäjät kuitenkin hoputtavat opiskelijoita valmistumaan ripeämmin. Nyt myös yliopistojen opintoaikoja on rajoitettu.
Valtaosa köyhiä
Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalipoliittinen sihteeri Elina Laavi muistuttaa, että opiskelijoiden työssäkäynnin taustalla ovat useimmiten taloudelliset vaikeudet. Moni haluaisi keskittyä pelkkään opiskeluun ja valmistua nopeasti, mutta nykyisellä opintotuella sellaiseen ei ole varaa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kyselyyn vastanneista peräti 89 prosenttia ilmoitti, että työn tekeminen opintojen ohessa on välttämätöntä toimeentulon turvaamiseksi.
"Eri tutkimusten mukaan suurin osa korkeakouluopiskelijoista elää niukasti, jopa virallisten köyhyysrajojen alapuolella. Keskimäärin opintotukea nostetaan 460 euroa kuussa, ja sillä olisi kustannettava asuminen, opiskelu ja eläminen", Laavi havainnollistaa.
Korkeakouluopiskelijan opintotuki koostuu 259,01 euron suuruisesta opintorahasta, josta maksetaan veroa. Lisäksi tulee asumislisä, joka voi enimmillään olla 201,60 euroa. Järjestelmään kuuluu myös valtion takaama opintolaina, jota voi nostaa jokaista opintotukikuukautta kohti 300 euroa. Näin käteen saatavan tuen määrä on enimmillään runsaat 700 euroa kuussa.
Opintotukijärjestelmä rajoittaa opiskelijan tienestejä. Jokaista tukikuukautta kohti omia tuloja saa olla 505 euroa. Tuetonta kuukautta kohti palkkaa sallitaan 1 515 euroa. Eli jos nostaa opintotukea yhdeksän kuukautta, omia tuloja voi kalenterivuoden aikana olla enintään 9 090 euroa.
Jos opiskelija on sattunut tienaamaan vuositasolla enemmän, opintorahoja ja asumislisiä on maksettava takaisin korkojen kanssa.
"Tulojen arviointi saman vuoden aikana on vaikeaa, sillä töitä tehdään pätkissä", Laavi huomauttaa.
Kelan opintotukikeskuksen johtajan Seppo Naumasen mielestä opintotukijärjestelmä toimii ja takaa minimitoimeentulon.
"Tuettomien kuukausien tulorajaa pitäisi korottaa vastaamaan paremmin ansiotasoa. Muuten järjestelmä toimii ja kyllä opintotuella pärjää, jos nostaa lainaerät. Opiskelijat ovat kuitenkin mieluummin töissä kuin ottavat lainaa", hän huomauttaa.
Lainaa ei haluta
Osa opiskelijoista sinnittelee siis opintorahalla ja asumislisällä, runsaalla 400 eurolla kuussa, vaikka opintolainan houkuttelevuutta on yritetty lisätä nostamalla lainaerän suuruutta ja lupaamalla verovähennyksiä.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tutkimuksessa vastaajien keskimääräisten nettokuukausitulojen mediaani oli 646 euroa. Vain 29 prosenttia oli nostanut opintolainaa.
SYL:n Elina Laavin mukaan ei ole mitenkään kummallista, etteivät opiskelijat halua ottaa lainaa.
"Osalle se on periaatteellinen päätös, ei haluta ostaa maitotölkkiä velkarahalla. Myös valmistumisen jälkeinen työllistyminen on epävarmaa, joten sekään ei rohkaise elämään velalla."
Opiskelijajärjestöt lähtevät ajatuksesta, jonka mukaan yhteiskunnan on turvattava opiskelijoiden toimeentulo. Vain näin taataan kaikille tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet. Tältä pohjalta ajateltuna laina ei ole ratkaisu, eihän työttömienkään tarvitse ottaa lainaa työllistymistä odotellessaan.
Maaliskuun alussa SYL:n ja Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liiton (SAMOK) johdolla 14 eri opiskelijajärjestöä kirjelmöi opintorahan korottamisen puolesta kulttuuriministeri Tanja Karpelalle.
"Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole tarkistettu vuoden 1992 jälkeen, sen sijaan sitä laskettiin vuonna 1995. Esitämme 15 prosentin korotusta, jotta summa olisi lähempänä nykyisiä elinkustannuksia", Laavi perustelee korotusesitystä.
Myyjiä eniten
Opiskelijat ovat monille työnantajille tärkeä ja joustava työvoimareservi. Opiskelija on valmis lyhyelläkin varoitusajalla tekemään muutaman päivän tuurauksia. Hän suostuu parin tunnin siivouskeikkoihin ja sopeutuu hankaliin yötyöaikoihin, vaikka aamulla pitäisi istua skarppina luennolla.
Tilastokeskuksen selvityksen mukaan eniten opiskelijatyövoimaa käyttää kaupan ala, peräti 13 prosenttia sen työntekijöistä on opiskelijoita. Myös siivoojina, tarjoilijoina, lähihoitajina ja sijaisopettajina työskentelevät tuhannet nuoret.
"Se on selvää, että opiskelijoiden työpanos on merkittävä. Ammattiliitossa emme erottele opiskelijatyöntekijöitä omaksi ryhmäkseen, vaan heidän työpanoksensa on yhtä arvokas kuin muidenkin työntekijöiden", toteaa Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n sopimuspäällikkö Leena Rautavuori.
Ammattiliiton näkökulmasta opiskelijatyövoima on tervetullutta, mikäli nuorten kanssa noudatetaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.
Silti ongelmiakin on. Rautavuoren mukaan osa työnantajista pyrkii teettämään kalliimpia sunnuntaitöitä nuorilla, joilla on pienempi palkka kuin vakituisella väellä. Myös opiskelijatyöntekijöiden asenteissa ja työelämätietoudessa on kohennettavaa.
"Välinpitämättömyys korostuu silloin, kun työ on väliaikaista ja se ei vastaa omaa koulutusta. Silloin kaikki eivät vaivaudu ottamaan selvää työehtosopimusten mukaisista palkoista ja työajoista. Nuorelle saattaa riittää se, että on jokin työ, josta saa jonkin verran rahaa. Suostumalla alipalkattuun työntekoon työntekijä kuitenkin polkee itse omaksi edukseen säädettyjä määräyksiä."
Työehtosopimuksen noudattaminen on aina työnantajan velvollisuus. Silti myös työntekijän on syytä olla perillä oikeuksistaan.
"Muuten nuori on helposti hyväksikäytettävissä. Esimerkiksi pimeää työtä tarjotaan edelleen selvästi enemmän nuorille kuin vanhemmille työntekijöille", Rautavuori huomauttaa.
Stressioireet yleistyneet
Tehokas päätoiminen opiskelu on raskautensa puolesta verrattavissa päivätyöhön. Kun tämän päälle käydään vielä töissä, ei ole ihme, jos väsyttää. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) Oulun terveysasemalla ilmiö on tuttu. Ylilääkäri Ritva-Liisa Kettunen kertoo, että työuupumukseen viittaavat oireet ovat nykyään tavallisia.
"Unihäiriöt ja monet somaattiset vaivat, kuten epämääräiset vatsakivut ja päänsäryt, ovat usein seurausta pitkään jatkuneesta väsymyksestä ja stressistä", hän sanoo.
Ongelman yleisyydestä kertoo sekin, että Oulun YTHS on perustanut opiskelijoille uniryhmän, jossa harjoitellaan rentoutumista ja rauhoittumista.
Kettunen on huomannut, että etenkin tunnolliset opiskelijat laittavat itsensä liian lujille opiskeluiden ja töiden ristipaineessa. Kunnollista lomaa ei ole välttämättä vietetty vuosiin.
"Ihmisillä on usein sellainen tunne, ettei mistään ole varaa karsia ja on vain pakko jaksaa. On totta, että kyllä nuorena jaksaa paremmin kuin vanhana, mutta rajansa kaikella! Jokainen ihminen tarvitsee välillä rentoutumista, sellaista vapaata kelluntaa."