Melkoinen joukko oopperan ystäviä oli eilen kokoontunut perjantaina iltapäivällä Suomen Kansallisoopperan lämpiöön juhlimaan oopperanjohtaja Alfons Almin (1904-1991) syntymän satavuotismuistoa.
Almi muistetaan maamme kulttuurihistoriassa ennen muuta siksi, että lähinnä juuri hänen jättiponnistustensa ansiosta Suomeen saatiin ensimmäinen kunnollinen oopperatalo. Se valmistui vuonna 1993 eli puuhamies ei ehtinyt nähdä unelmansa toteutumista - kerkesi kuitenkin muuraamaan peruskiven vuonna 1987.
Aikanaan Sortavalassa Almi lauloi harrastajaoopperan näytelmässä näytännössä Radameksen osan Verdin Aidassa. Sen kuuli Suomalaisen Oopperan kapellimestari Armas Järnefelt, mikä seikka johti kiinnitykseen ja pitkäaikaiseen uraan kansallisoopperassa.
Hatun nostoksi Almille erikseen ja tenorisäädylle yleensä tilaisuudessa esiintyi kaksi tenoria eli Juha Riihimäki ja oululainen Petrus Schroderus, joka pompahti esiin äskettäin Timo Mustakallio -laulukilpailussa.
Schroderus lauloi Sibeliusta, Lehária ja Puccinia tavalla, joka oikeuttaa puhumaan poikkeuksellisesta tenorilahjakkuudesta. Jo ulkoinen hahmo on vaikuttava; tämä mies näyttääkin sankarilta laulaessaan hän puolestaan joskus Radameksen roolin.
Tekemisessä on tiettyä perusrauhallisuutta, jonka toivon säilyvän siinäkin vaiheessa, kun laulaja pääsee eroon jonkinasteisesta jäykkyydestä. Kimmeltävä ääni virtaa vapaasti; korkeissa äänissä laulaja voi joutua joskus vaikeuksiin, ellei asiasta opiskeluteitse huolehdita.
Schroderuksen laulussa on läsnäoloa ja läpilyövyyttä, joka antaa odottaa tulevaisuudelta paljon. Hän itse tuntee italialaisen ohjelmiston itselleen läheiseksi ja haluaisi myös lisätä lied-repertuaariaan. Häntä on seuraavaksi tilaisuus kuulla Oulun Korttelihaipakassa ensi perjantaina.
Tällä hetkellä 30-vuotias Schroderus toimii poliisina ja toteaa, että tämän toimen ja laulajauran yhdistäminen ei oikein käy päinsä.
"Useilla tahoilla pohditaan nyt kiinteästi, miten Schroderus parhaiten saadaan integroitua oopperan maailmaan", toteaa oopperanjohtaja Erkki Korhonen.
Täytyy siis toivoa että Sibelius-Akatemian, Suomen Kansallisoopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien yhteistyöstä on tulossa useasta kokista huolimatta ns. parempi soppa.