Sodankylä Tenojoessa vanhempien lohenpoikasten tiheydet eivät ole lisääntyneet pitkällä aikavälillä, vaikka näin arvioitiin tapahtuvan vuosien 1989-1990 kalastuksen säätelytoimien seurauksena.
Tänään perjantaina Oulun yliopistossa tohtoriksi väittelevä lohitutkija Eero Niemelä sanoo, että hyvistä elinympäristöistä huolimatta lohenpoikasmäärät ovat jääneet Tenolla odotettua pienemmiksi, mikä pitkällä aikavälillä johtuu liian vähäisestä kutukalamäärästä.
"Tenon vesistössä ei ole riittävästi vanhempia poikasia, koska isoja naaraslohia ei ole ollut tarpeeksi. Sellaisina vuosina, kun jokeen tiedetään nousevan vähemmän kaloja, kalastusta tulisi säädellä. Suomen ja Norjan kalastussopimuksen muotoa tulisi tulevaisuudessa muokata sellaiseksi, että jo etukäteen voitaisiin reagoida saalismäärien vaihteluihin", hän kertoo.
Lohikannat vaihtelevat
Niemelän johtopäätökset perustuvat yli neljännesvuosisadan jatkuneeseen lohikantojen seurantaan. Sen mukaan Tenossa ei ole nähty sellaisia lohimääriä, mitä olisi voinut odottaa. Hänen mielestään pyynti pitäisi sopeuttaa kannan kulloisenkin kehittymisen suuntaan.
"Tenon lohikannat vaihtelevat voimakkaasti, jolloin parhaimpina vuosina kappalemääräiset saaliit ovat olleet jopa nelinkertaiset heikoimpiin vuosiin verrattuna. Tenon vesistöstä on saatu parhaimmillaan noin 60 000 lohta vuosittaisen saaliin ollessa noin 140 tonnia."
Niemelä on huomannut, että hyvien lohikesien kalastusinto jatkuu niitä seuraavina huonompina lohikesinä. Kuitenkin lohimäärien vähentyessä kalastusta pitäisi vähentää ja varsinkin emokalojen kuturauha taata.
Niemelän mielestä huonotkaan lohivuodet eivät olisi niin huonoja, jos lohenkutua autettaisiin rauhoituksilla. Esimerkiksi elokuun lopussa pyydetyillä suurilla naaraslohilla olisi paljon suurempi merkitys luonnolle kuin ihmiselle.
Ympäristötekijät pysyneet vakaina
Tenolla ympäristötekijät ovat vakaat, eivätkä ne suurestikaan vaikuta lohimääriin. Sen sijaan ihmisen omilla toimilla saaliit voisivat olla vielä paremmat. Tenon lohikantojen vaihtelu on ollut säännöllistä, jolloin hyvät kannat ovat toistuneet 6-8 vuoden välein.
Niemelä sanoo, että Tenon kalastuksen säätelyssä täytyykin ajatella kokonaisuutta. Keväisin vuonossa kalastus kohdistuu suuriin kaloihin. Samoin tapahtuu Tenon alaosassa, missä alkukesän pyynti on hektistä. Sen sijaan joen koskiosuuksilla naaraslohia voidaan pyytää kolme kuukautta.
Hänen mielestään pyyntiä pitäisi tarkemmin kohdentaa ja järkiperäisesti rajoittaa jo siitä hetkestä, kun suuret kutulohet nousevat jokeen.
Pohjoiset joet poikkeuksellisia
Niemelä pitää Tenoa ja muita Pohjois-Norjan sekä Kuolan jokia poikkeuksellisina, sillä niissä lohikannat ovat pitkään pysyneet vakiona. Muualla tapahtuneet lohikantojen pienentymiset johtuvat elinympäristön heikentymisestä, liikakalastuksesta ja lohien suuresta merikuolleisuudesta.
"Tenolla ja muissa pohjoisissa joissa ainoa huono asia on suurten eli neljä vuotta meressä kasvaneiden lohien määrän vähentyminen. Isot kutukalat olisivat Tenossakin todella tärkeitä", hän painottaa.
Tenon, Norjan rannikon ja Pohjois-Atlantin tähänastisilla kalastuksen säätelytoimilla on ollut merkitystä. Niemelä sanoo, että niiden ansiosta Tenossa ja Tenovuonossa on pystytty ylläpitämään monimuotoista lohenkalastusta.
Tutkimusta 25 vuoden ajan
Niemelä sanoo, että vain pitkäkestoinen, jopa kymmeniä vuosia kestävä seuranta on auttanut ymmärtämään Tenojoen vesistön monimuotoisen lohikannan dynamiikkaa. Näin kantojen arvioinnissa käytetyt menetelmät ovat olleet luotettavia ja vuosittain samoja.
Niemelä on 25 vuoden ajan selvittänyt Tenojoen vesistön lohenpoikastiheyksien vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä virtaavan veden erilaisissa olosuhteissa.
"Tutkimuksessa olen myös selvittänyt kesän eri ajankohtien vaikutusta lohenpoikasten tiheyksiin ja arvioinut, voidaanko elinympäristömallia käyttää poikastiheyksien tavoitetason määrittämisessä ja onko Tenojoen vesistön tutkimusalueilla jo riittävä poikasmäärä", hän kertoo.
Tenojoen lohikannan rakenteen vaihtelua ja suhdetta poikasmääriin hän on selvittänyt saaliiden ennustamista arvioidessaan.
Väitöstilaisuus järjestään 28.05.2004 klo 12.00 Oulun yliopiston Kuusamonsalissa.