Voimistelu
Reeta Pietilä hymyilee kainosti. Hän sanoo harjoittelevansa eri telineillä kuusi kertaa viikossa kolme ja puoli tuntia kerrallaan.
"Niin ja vielä kahdesti viikossa koulun aamutreenit siihen päälle."
Voisi kuvitella, että homma alkaisi maistua jo puulta. Reeta naurahtaa ja vakuuttaa, että "tämähän on kivaa".
Kaikki sai alkunsa silloin, kun hän oli vielä alle kolmevuotias tyttö.
"Äiti ja isä olivat vieneet minut silloin Oulun Pyrinnön temppujumppaan. En minä sitä enää niin selvästi muista. Mutta mukavaa oli ollut silloin ja kivaa on ollut myöhemminkin."
Reeta Pietilä on kuulunut tyttöjen maajoukkuerinkiin vuodesta 2007 lähtien. Kehitystä on tapahtunut paljon. Ensimmäisen kerran hän pääsi tutustumaan lajin kansainväliseen ilmapiiriin runsaat kaksi vuotta sitten Kööpenhaminassa pidetyissä junioreiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa. Tänään hän kuuluu olympiakomitean nuorten urheilutuen 2010-11 piiriin.
"Vuonna 2012 olympiakisat pidetään Lontoossa. Olen silloin juuri täyttänyt 18 vuotta. Tuntuu, että vuosi 2012 on jotenkin niin kaukana vielä. Lontoo on minulle jonkinlainen, miten sen nyt sanoisin, unelmatavoite", Pietilä pohtii hiljaa melkein kuin itsekseen.
Menestys lisää intoa
Puomi on teline, jolla Reeta on toistaiseksi pärjännyt parhaiten.
"On se minun mielitelineeni. En oikein osaa sanoa miksi - se vain on."
Kuukausi sitten hän osallistui Järvenpäässä pidettyihin Suomen mestaruuskisoihin. Sieltä kotiin tuli naisten kilpailusarjasta kolme hopeaa ja yksi pronssi.
"Tuo kyllä yllätti. Ja innosti vielä lisää."
"Olen harjoitellut kovasti, ja nyt tekee mieli harjoitella vielä enemmän", Reeta vakuuttaa.
Hän tietää kehittyneensä paljon.
"Se näkyy esimerkiksi siinä, että ero suoritusvarmuudessani puomin ja muiden telineiden välillä on kaventunut."
Reeta listaa tarkasti omat vahvat puolensa voimistelijana.
"Olen kärsivällinen, en masennu, enkä anna periksi. Jos epäonnistun jollakin telineellä, pystyn kokoamaan itseni nopeasti seuraavalle. Mielestäni olen myös lahjakas ja opin uusia liikkeitä melko nopeasti."
Kilpailusuorituksen aikana hän sanoo ajattelevansa liikeratoja.
"Siis sitä, mitä teen juuri sitä hetkeä seuraavassa hetkessä."
Hän luukee vahvuudekseen myös notkeutensa.
"Mielestäni hyppyni aukeavat ihan hyvin."
Räjähtävyyttä peliin
Vaikka Reeta luonnehtii itseään kärsivälliseksi, myöntää hän joissakin tilanteissa hermostuvansa helposti.
"Suutun joskus aika nopeasti. Mutta nopeasti se menee myös ohi."
Kehittyäkseen edelleen huippuvoimistelijana hän uskoo tarvitsevansa otteisiinsa vielä jotakin ominaisuutta enemmän kuin muuta.
"Räjähtävyyttä. Sitä minä kaipaan lisää. Niin sanoo valmentaja, ja kyllä minä sen itsekin tiedän."
Itsenäisyyspäivän aamuna Reeta lähtee seuraavalle kilpailumatkalleen. Edessä on koululaisten maailmanmestaruuskilpailu Dohassa Qatarissa 9.-12. joulukuuta.
"Se on jossakin kaukana, jossakin Arabian niemimaalla, kai", Reeta näyttää kädellään vähän sinne päin.
Tavoitteeksi hän on Qatariin asettanut "ehjät liikesarjat".
"Kun en kilpailun tasoa tiedä, niin sijoittumisesta on vaikea sanoa yhtään mitään."