Temmesjoessa ei vesi juuri virtaa.
"Täytyy sanoa, että vesi oli kirkkaampaa ja virtasi vielä 70-luvulla. Viimeiset 15 vuotta se on huonontunut", kertoo Viljo Heiskanen, joka muutti lapsuudenmaisemiinsa Ala-Temmeksen Haurukylään reilu kolmekymmentä vuotta sitten.
"Silloin kun muutimme tänne, lapset vielä uivat tuossa suvannossa," hän jatkaa ja osoittaa ruohoittuvaa jokea. "Tämä oli niin sievä välillä, mutta nyt tämä rehottaa. Kyllä se vähän huolettaa."
Ylempänä Koskelankylässä asuva Maija Koskela ei anna veden ruskean värin tai vähyyden haitata. Hän on uinut joessa joka vuosi jäiden lähdöstä niiden tuloon siitä saakka kun muutti kylälle vuonna 1963.
"Ojituksen jäljiltä tämä oli huonommassa kunnossa kuin nyt, eikä täällä ole karjapäästöjäkään niin kuin ennen."
Koskela kaipaa vesisadetta, jotta vedenpinta nousisi. Hänen talonsa takana joen syvyys on alle metrin.
Ojitukset ja kuivuus vaikuttavat
Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen ympäristönkehittämispäällikkö Eero Merilä kertoo, että jo toista vuotta jatkuva yleinen kuivuus on yksi suuri tekijä myös jokien kuivumiseen. Kuivat vuodet näkyvät erityisen voimakkaana vähäjärvisissä vesistöissä, kuten Temmesjoessa.
"Tietenkin myös valuma-alueella pitkän ajan kuluessa tapahtuneet toimenpiteet, kuten erilaiset ojitukset ja järvien laskut vaikuttavat."
Jokiuomien perkaukset sen sijaan ovat vaikuttaneet joen pintaa alentavasti vain paikallisesti.
Pitkällä aikavälillä Temmesjoen alivirtaama on pahimmillaan ollut vain 20 litraa sekunnissa. Sen lisäksi vettä pumpataan paljon kasteluun.
"Jos monessa kohteessa vettä pumpataan samoihin aikoihin, sekin vaikuttaa virtaavan veden vähyyteen. Kun siihen liittyy myös vedenlaadun heikkeneminen ja kuuma sää, joka lisää haihtumista, vesistö voi huonosti, näyttää huonolta ja ennen kaikkea asukkaista tuntuu, ettei kaikki ole kohdallaan."
Jokivarren maatilat saavat Merilältä hyvän arvosanan. Temmesjokivarressa on esimerkillisesti hakeneet EU:n maatalouden ympäristötukiohjelman mahdollistamia toimia kuten peltojen suojavyöhyke-, säätösalaojitus-, kosteikko-, laskeutusallas- ja maisemanhoitosopimuksia.
Nopeita ratkaisuja
ei ole
Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneiden Temmesjoen valuma-alueen ojitusten seurauksena kevättulvat ovat olleet entistä pahemmat ja joki kesällä vähävetinen. Tilannetta pyrittiin korjaamaan 70-luvun lopulla suunnittelemalla Niskajärven tekojärveä, joka olisi säännöstellyt veden tuloa tasaisemmaksi läpi kesän.
"Sillä olisi pyritty lisäämään kesäajan alivirtaamaa. Niskajärveen verrattavia mahdollisuuksia ei muita ole, se on tutkittu moneen kertaan", Merilä kertoo.
Vesistönsäännöstelyhanke jouduttiin perumaan luonnonsuojelusyistä. "Näin jälkikäteen ajatellen se oli virheellinen päätös Tyrnävänjoen ja Temmesjoen alaosan kesäajan moninaiskäytön ja tulvasuojelun kannalta."
Merilä uskoo veden olleen parempilaatuista 50- ja 60-luvuilla, kun hajakuormitus on ollut oleellisesti pienempi. Nyt joen kunnostamiseksi ei ole nopeita ratkaisuja. Valuma-alue ei kuulu EU-tuen piiriin.
"Tänä vuonna valtioneuvosto sääti asetuksen, joka tulee voimaan ensi vuoden alussa ja koskee koko maata. Siinä kaikkiin kiinteistöihin, joissa on vesijohto, pitää tehdä jäteveden käsittelyn tehostamisselvitys lähimmän neljän vuoden aikana. Tarvittavat toimenpiteet täytyy tehdä 10 vuoden aikana."
Asetuksella arvioidaan olevan suuri vaikutus haja-asutusalueiden vesistöjen tilaan ja veden laatuun. Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Tällä hetkellä Temmesjoen vesi on yleisluokitukseltaan välttävää. Muita samassa luokituksessa olevia jokia Pohjois-Pohjanmaalla ovat esimerkiksi Olhava- ja Siikajoki. Seuraavaan yleisluokitusluokkaan pääsemiseksi on tehtävä paljon.
"Jätevesien johtamisen vähentäminen vesistöön ja kaikenlainen muu vesiensuojelutoiminta valuma-alueella, joka koskee erilaisia päästöjä vesistöön ja myös metsätalouden, turvetuotannon ja peltoviljelyn vaikutuksia, ovat tärkeitä", luettelee Merilä.