Temmesläinen Katri Molander, 76, muistaa vieläkin, kun sai viikatteen ensimmäistä kertaa käsiinsä.
"Olin silloin kymmenvuotias. Viikatetta piti päästä kokeilemaan ja tein sen varkain", Molander naurahtaa. Luvan kanssa hän pääsi niittämään päästyään ripille. Sittemmin hän on niittänyt sekä töitä tehdäkseen että kilpailumielessä.
Lauantaina Limingassa käytävät viikateniiton maailmanmestaruuskilpailut ovat Molanderille kahdeksannet. Yksiä kilpailuja lukuunottamatta hän on taistellut maailmanmestaruudesta joka kerta, kun kilpailut on järjestetty. Molander lähtee kilpailuihin rennolla mielellä, mutta itse kilpailutilanteessa ei ole kyse leikistä.
"Kyllä se ihan tosissaan pitää ottaa. Kilpailuissa on aina kiva fiilinki." Hänen mukaansa tunnelma nousee kattoon jo kilpailupaikalle mentäessä, kun kilpailuihin osallistujat saavat ajaa kilpailualueelle autolla omaa kaistaansa.
Viikatteen käsittely on tullut Molanderille verenperintönä: hänen isä ja isoisä ovat viikateseppiä. Siltikin Molander sai etenkin nuorempana kuulla, että niittäminen on miesten työtä.
"Kyllähän sitä sanottiin, että sitä ollaan niin miesmäisiä", hän muistelee ja sanoo että myöhemmin suhtautuminen naiseen viikatteen varressa on muuttunut tasa-arvoisemmaksi.
Kilpailutilanteessa Molander nauttii niittämisestä joka kerta. Entäpä sitten töitä tehdessä, ovatko niittopuuhat tuntuneet ikinä tylsiltä?
"Ei se ole työtä kummempaa", hän pohtii, mutta myöntää että raskasta niittäminen todella on. "Ei sitä silti niin paljon ole tullut niitettyä. Ja kyllähän sitä nuorena jaksaa."
Pudasjärveltä, Jongunjärven rannalta kotoisin oleva Molander meni aikanaan karjanhoitokouluun. Karjakkona leivän perässä kuljettuaan hän päätyi Tyrnävän Temmekselle. Aviomieheensä, Pentti Molanderiin, hän tutustui jo ammattikouluaikoina.
Katri Molander uskoo olevansa niittohommissa parhaimmillaan viikatteen liippauksessa. Viikateniiton maailmanmestaruuskilpailuissa liippaus on yksi arvosteltavista lajeista. Tuomareiden tehtävä on pitää huolta, että liippaus on irtonaista ja rentoa. Toispuoleisesta liippauksesta tai liipan pään tökkäämisestä tulee virhepisteitä.
Niin liippaamisen kuin viikatteen käytön oppii parhaiten tekemällä paljon toistoja, Molander arvioi.
Viikateniiton maailmanmestaruuskilpailuihin osallistuvat ovat etupäässä kokeneita niittäjiä, mutta Molander muistaa, että kilpailuihin on tuotu aikanaan polttarisankareitakin niittämään ensimmäistä kertaa.
"Se on lystin näköistä, kun laitetaan miehelle ensimmäistä kertaa viikate käteen ja pitäisi alkaa niittämään", Molander nauraa. Hän kuitenkin muistuttaa, että viikate ei ole missään nimessä lelu.
Lauantain kilpailuihin säätoive olisi mahdollisimman aurinkoista. Molander lupaa osallistua maailmanmestaruuskilpailuihin jatkossakin.
"Niin kauan kuin terveyttä riittää osallistun kilpailuihin."