Kun on aloittanut johtajan työn tyhjästä, rikkipommitetussa vankilassa ja keskellä kansallisuuskiistojen jännittynyttä ilmapiiriä, tuntuvat Suomen vankeinhoidon arkiset työtehtävät aluksi hieman hämmentäviltä. Pelson vankilan apulaisjohtajan paikalle kolmen vuoden Kosovon komennukselta hiljattain palannut Claus Andersin arvelee, että yhtä pitkälle keikalle häntä ei enää saada houkutelluksi.
"Mutta menihän sinne hyvä mies tilalle", Andersin vitsailee viitaten valtioneuvos Harri Holkerin nimitykseen Kosovon YK-johtajaksi. Andersin toivoo Kosovon tulevaisuudelle parasta, mutta pelkää pahinta: väkivalta alueella on viime viikkoina taas kiihtynyt. Serbit ja albaanit eivät ole vielä lähelläkään neuvotteluratkaisua.
Claus Andersinin Kosovon työmaan ensimmäinen osoite oli Prizrenin tutkintovankila, josta hän siityi pian Dubrovan suuren vankilan johtoon. Myöhemmin tutuksi tuli myös kaksi muuta rangaistuslaitosta. Vangit olivat tavallisia albaanirikollisia. Serbejä varten oli oma vankila.
"Näkymät olivat lohduttomat työtä aloittaessamme. Rakennukset olivat vaurioituneet pommituksissa, mutta koko sodan ajan niissä oli kuitenkin pidetty vankeja. Järkyttävin paikka oli vankilan läheinen aukea, jonne serbit olivat teloittaneet 200 albaanivankia. Henkilökunta oli ollut pakolaisina tai ainakin pois töistä kymmenen vuotta, joten aluksi täytyi huolehtia heidän koulutuksestaan."
Väkivallaton työtapa
piti opettaa
Vankien sosiaali- ja terveyshuoltoa ei Kosovossa käytännössä ollut ja lomakkeetkin jouduttiin suunnittelemaan ja hankkimaan. Henkilökunnalle piti opettaa uusi, väkivallaton työskentelytapa, jossa ohjenuorana on YK:n vankien käsittelyn vähimmäissäännöstö. Ensi vuonna vankeinhoito pitäisi luovuttaa YK:lta kosovolaisten hoidettavaksi.
Aluksi vankilan muurien suojassa asunut Claus Andersin muutti myöhemmin vuokra-asuntoon tavallisten kosovolaisten pariin. Vapaa-aikanaan suomalaiset vankeinhoidon ammattilaiset liikkuivat kaupungilla ilman vaaran tunnetta. Ravintoloiden ruokalistat ja paikallisseurojen väliset kiihkeät koripallo-ottelut tulivat vuosien aikana tutuiksi.
"Vankienkin kanssa pärjäsimme enimmäkseen oikein hyvin. Oikeudenmukainen ja puolueeton ote työtehtäviin saa kyllä aina myönteistä vastakaikua. Senkin kyllä huomasi, että joillekin YK:n palkkalistoilla oleville työntekijöille tärkeintä oli oma ura, ei Kosovon tulevaisuus", Andersin toteaa.
Kosovossa ei ole pulaa tavarasta. Sähköäkin riittää ja viestiliikenne toimii pääosin hyvin. Vakavin vaje on Claus Andersinin mukaan demokratian pelisääntöjen omaksumisessa. Paikoitellen serbit ja albaanit jo osaavat elää keskenään, mutta joissakin Kosovon kolkissa liipasinsormi on yhä vaarallisen herkässä.
"Paljon siellä vielä työtä riittää. Jos noille seuduille joskus palaan, sopiva keikka voisi olla vaikka vaalitarkkailijan työ. Sen kesto kun on perheelliselle miehelle paremmin sopiva kuin kolmen vuoden urakka."