Sirpa Hanhela-Perttunen, 39, ottaa tuiman vauhdin, ponkaisee laudalta hyppyyn ja hopsis: voltti patjalle pyörähtää komeasti kohdalleen. Ei muuten ollut kolmen lapsen äidiltä hassumpi suoritus vain puolentoista kuukauden harjoittelun jälkeen.
Tekisi mieli kokeilla, mutta kuka tämän jutun sitten kirjoittaisi. Kroppa on kuin rautakanki ja kuperkeikat mennyttä elämää. Niska paukkuu jo kävellessäkin siihen malliin, että voltti mahtaisi olla paitsi näyttävä, myös viimeinen.
Oulun Pyrinnön voimisteluvastaava Krista Malo sanoo, että näin ei tarvitsisi olla. Melkein kenestä tahansa leivotaan varttuneemmallakin iällä jonkun sortin tekijä, vaikka henkilö ei olisi kirmannut permannolla koskaan aikaisemmin.
"Maailman tasoa ei kannata aikuisena tavoitella, mutta omia rajojaan saa jokainen siirrettyä. Telinevoimistelu on siinä mielessä erittäin palkitseva laji", Malo vakuuttaa.
Sirpa Hanhela-Perttunen vahvistaa asian. Kouluaikoina telinevoimisteluyritykset lähinnä pelottivat, mutta eivät enää.
Hanhela-Perttunen kertoo harrastaneensa kuntonyrkkeilyä ja jumppaa, mutta varsinaista urheilutaustaa hänellä ei ole. Oman tyttären telinevoimisteluharrastus sai äidin liittymään aikuisten alkeisryhmään.
"Halusin kokeilla, vieläkö tähän pystyy" Hanhela-Perttunen kertoo.
"Aluksi tuntui, että olen väärässä paikassa, koska suurin osa porukasta oli minua nuorempaa. Alku tuntui vaikealta, mutta kun tekee kaiken oman kunnon mukaan, kyllä tässä pärjää."
"Jokaisen harjoituksen jälkeen on löytynyt aivan uusia lihaksia. Permanto kiinnostaa minua eniten, mutta nojapuut ja muut taitavat olla liian haastavia Tai eihän sitä tiedä...", Sirpa Hanhela-Perttunen empii.
Taitaapa olla se rajojen siirtäminen parhaillaan käynnissä.
Aikuisten telinevoimistelu on Pyrinnön valikoimassa toista vuotta. Yli parikymmenpäisen ryhmän ikähaarukka vaihtelee 17 vuodesta päälle nelikymppisiin.
Kenelläkään ei ole telinevoimistelutaustaa, mutta suurin osa on harrastanut jotakin muuta lajia; vartalot ovat siis hallinnassa ennestään. Joukossa on ainakin yleisurheilun ja kamppailulajien harrastajia.
Krista Malo sanoo, että mukaan voi tulla myös aivan puhtaalta pöydältä. Akrobatiaa ei aleta harrastaa, ennen kuin keho sen varmasti kestää. Aikuisilla on Malon mukaan tässä asiassa järki päässä ja omat rajat tiedossa.
"Lihaksisto, voimataso ja notkeus on treenattava jollekin tasolle ennen varsinaisia temppuja. Ne tulevat myöhemmin kuvioihin itsestään, kun vain edetään tarpeeksi varovasti."
Perustyö on yksinkertaista: paikkoja notkistellaan venyttelemällä ja samalla kaivellaan esille lihaksistossa piileviä voimavaroja.
Telineille ei suinkaan tarvitse kulkea kuntosalin kautta.
"Näiden telineiden keskellä kasvaneena olen ihmetellyt, mihin niitä kaikkia kuntosalivehkeitä tarvitaan. Jumppamatto riittää alustaksi ja tilaksi metri yhteen ja kaksi toiseen suuntaan. Eli kotona voi hyvin harjoitella telinevoimistelun perushommia", Krista Malo kertoo.
Aikuisilla on telinevoimistelusta kokemuksia kouluajoilta ja aika monella ne taitavat olla huonoja.
Jos on törmännyt hevosen kaariin, mätkähtänyt rähmälleen puomilta tai joutunut naurunalaiseksi renkailla, ei noita jumppatunteja muistele hyvällä.
"Se on niin harmittavan totta. Tässä lajissa pitäisi edetä pienin askelin, perusvartalonhallinnan kautta vaativampiin liikkeisiin myös koulussa", Krista Malo sanoo.