Kalle Keskitalo, 11, tekee rekillä lemppariliikkeensä, jättiläisen. Se on sitä älytöntä kieppumista suorin vartaloin, monta kertaa ympäri. Ja hyvin sujuu. Kädessä on kolme numeroa liian isot fleecehanskat, mutta tietysti myös hihnat varmistamassa.
Treenikaveri Kirill Raappana, 12, pinkaisee vieressä matolla juoksuun ja hioo merkkariaan, eli merimiesvolttia. Superlonineliöiden sekaan tullaan milloin pää edellä, milloin jalat.
Pojat ovat Oulun Pyrinnön lupaavia telinevoimistelijoita, ja vastikään päässeet mukaan alle 14-vuotiaiden maajoukkuevalmennusrinkiin. Valmentaja Jarno Leppäsen mukaan seuraava iso tavoite, eli PM-joukkueeseen pääsy, on asetettu vasta ensi vuodelle, mutta sitä lähdetään tavoittelemaan ihan tosissaan jo tänä vuonna. Parin viikon päästä ovat ensimmäiset karsintakisat.
"Siihen mennessä pitäisi saada sarjat jonkinlaiseen kuntoon."
Sarjoilla valmentaja tarkoittaa erilaisia telineillä tehtäviä sarjoja. Rekillä, permannolla, nojapuilla, hevosella ja renkailla tehdään peräjälkeen liikkeitä, joita kisassa arvostellaan vaativuustason mukaan.
"Ei nämä missään tapauksessa mitään helppoja sarjoja ole. Tarkoitus on näyttää, mitä osataan", Leppänen linjaa.
Parasta temput ja reissut
Pojat puhkuvat intoa. Viisi-kuusi kertaa viikossa treenaava parivaljakko aloittaa treeninsä juoksukierroksella Ouluhallin ympäri, jonka jälkeen jatketaan permannolla muun muassa kottikärrykävelyllä ja käsilläseisonnalla, siis kässärillä.
"Kirill on hyvä permannolla. Mulla on ehkä nuo nojapuut ja rekki", tuumaa Kalle vahvuuksistaan.
Kaksikon mielestä telinevoimistelussa on parasta temppujen tekeminen. Ja niitä nämä energiapakkaukset totisesti tekevätkin.
"Ja matkustaminen", muistuttaa Kirill.
Tosiaan, viimeksi käytiin maajoukkueleirillä Turussa, ihan ilman vanhempia yöjunalla. Miten ihmeessä ne päästivät?
"Illalla sitten soiteltiin kännykällä", pojat tuumaavat ykskantaan, ja kertovat samaan hengenvetoon melkein nukkuneensa sikeässä unessa kotiaseman ohi.
Kisoihinkaan vanhempia ei huolita mukaan.
"Äitiä joskus pelottaa. Se huutelee että ´hui kauhia´, kun katsoo meidän harjoittelua", Kalle nauraa.
Sivustakatsoja antaa sympatiansa äiti Keskitalolle, kieppuminen on välillä melko hurjan näköistä. Pysyykö poikien oma pää muka aina kylmänä?
"Noh, kyllä merkkari tuplana vähän jännitti, kun sitä ei ollut tehnyt pitkään aikaan. Ei tiennyt että miten päin sitä tulee alas", Kalle myöntää.
Mitenkäs ne tavoitteet? Aikovatko nuoret lupaukset voimistella vielä isoinakin?
"Joo, meistä tulee maailmanmestareita!"
Asia sillä selvä. Sanokaa niiden sanoneen, näistä pojista kuullaan vielä.
Kati Valjus