Pääsiäispyhien aikana Telia-Sonera ilmoitti merkittävästä kaupasta. Yhtiö on pitkään ollut suurena vähemmistöosakkaana Turkcell-yhtiössä, Turkin suurimmassa matkaviestinoperaattorissa. Omistusta ovat varjostaneet sitkeä kiistat yhtiössä mukana olevien turkkilaisten omistajasukujen kanssa.
Nyt asiassa on päästy ratkaisuun, jonka mukaan Telia-Sonera ostaa 2,4 miljardilla eurolla toisen pääomistajan Cukurova-konsernin hallussa olleen 27 prosentin osake-erän. Tällä kaupalla ruotsalais-suomalainen yhtiö tavoittelee valta-asemaa Turkissa ja pääsyä sen kautta entistä vahvemmin kasvaville markkinoille Turkin lähialueiden maissa.
Pörssien ja pankkiiriliikkeiden analyytikot tervehtivät Telia-Soneran kauppaa tyytyväisinä. Yritysosto nähtiin rohkeana ja hyvänä eleenä.
Mahdollisesti se sitä olikin. Ensin kauppa pitäisi kuitenkin saada Turkissa lopullisesti hyväksytyksi. Telia-Sonera nimittäin ilmoitti, että se ei aio tehdä paikallisen lain edellyttämää julkista ostotarjousta eli se ei aio ostaa itselleen pienomistajien osakkeita. Erivapautta tästä on mahdollista hakea, mutta Turkin pääomamarkkinalautakunnan päätöstä ei vielä ole olemassa.
Turkistakatsoen asetelma saattaa näyttää siltä, että ulkomainen raha valtaa maan suurimman operaattorin ja ilmoittaa omat ehtonsa: kaupat tehdään vain, jos ne voidaan tehdä vastoin lain vaatimuksia.
Asia ei välttämättä etene Telia-Soneran toivomalla tavalla. Turkkilaisten piensijoittajien järjestö on jo ilmoittanut, ettei aio jäädä toimettomaksi. On täysin mahdollista, että erivapauden hakemisesta nousee periaatekysymys siitä, kuinka ulkomaiset sijoittajat Turkissa käyttäytyvät.
Telia-Soneran kauppaa ei kannattaisikaan juuri kiitellä ennen kuin on varmistunut, että yhtiö voi todella toteuttaa aikeensa. On myös mahdollista, että asiat mutkistuvat huomattavasti tai kauppa peruuntuu kokonaan, jos yhtiö ei saa tahtoaan läpi.
Jos Telia-Sonera toimisi heti Turkin lakien mukaan, kauppa tulisi huomattavasti kalliimmaksi, mutta silloin myös lähtökohdat olisivat yksiselitteisen vahvat.
Yhtiö tavoittelee nyt vahvaa jalansijaa idässä, monen kehittyvän maan kasvavilla markkinoilla. Noissa maissa on riskinsä, mutta kyse on joka tapauksessa todellisista markkinoista eikä tulevaisuuden utopioista, jollaisiksi Soneran taannoiset surulliset Saksan toimilupakaupat osoittautuivat. Varmuutta ei silti ole, että tämäkään strategia nähtäisiin onnistuneeksi vielä joidenkin vuosien päästäkin.
paakirjoitus@kaleva.fi