Kajaanin kirkko täyttyi jo kahdentenatoista vuonna peräkkäin kahdesti jouluaaton aattona. Kalle Torniainen ja Antti Matikainen pohtivat aikoinaan, että olisi kiva järjestää jotain kavereille ja sukulaisille joulun aikoihin, kun kerran tullaan kotiseudulle.
– Alussa jännitti, paljonko kirkkoon tulee porukkaa. Mutta nyt tapahtumasta on tullut hyvin monelle kajaanilaiselle joulun aloitus. Idea oli ajoittaa tilaisuus mahdollisimman lähelle aattoa sekä saada joulumieltä itselle ja mahdollisimman monelle muulle, Torniainen sanoo.
Konsertin tuotto menee diakoniatyön kautta vähävaraisille perheille.
– Tulee hyvä mieli, kun kuulee, mitä kaikkea edellisvuoden konsertin tuotolla on saatu aikaan.
Tänä vuonna Torniaisen ja Matikaisen lisäksi esiintyivät kitaristi Jaakko Kääriäinen, saksofonisti Risto Oikarinen ja laulaja Inga Söder.
Toisen polven rumpali on useimmille tuttu televisiosta. Jokavuotisia tapahtumia ovat vuosia olleet Linnan jatkot ja Ylen Nenäpäiväkonsertti, tv-sarjoja puolestaan The Voice of Finland ja Elämäni biisi.
Hyvin monessa kokoonpanossa ovat mukana kitarataituri Marzi Nyman ja pianovirtuoosi Lenni-Kalle Taipale.
– Lennin kanssa yhteistyö alkoi, kun teimme Vesa-Matti Loirin kanssa Ystävän laulut -levyä. Lennin ja Marzin kanssa koottujen kokoonpanojen kanssa työskentely on aina vuoden huippuhetkiä.
Torniainen korostaa, että televisiotuotannoissa vaatimustaso on kova.
– Sen pitää olla. Tuotantoon kasataan orkesteri aina tapauskohtaisesti: solistien, soittajien ja lopputuotannon pitää olla niin hyviä kuin mahdollista – ja kuulostaa hyvältä. Nyt alamme ehkä jo osata, Torniainen naurahtaa.
Rummut tulivat tutuiksi jo kotona. Isä Unto Torniainen oli musiikin monitoimimies, tuottaja ja rumpali, joka soitti useissa kokoonpanoissa, kun tarvittiin.
– Olinkohan viisivuotias, kun vanhempieni kanssa teimme kesälomareissun Alatalojen luo Tampereelle. Mikolla oli kellarissa rummut, eikä minua ollut saada pois sieltä kellarista. Sitten pääsin kerran viikossa Tauno Räsäsen rumputunneille, kun muut menivät lastentarhassa nukkumaan, Torniainen muistelee.
Oppia tuli lisää Kajaanin musiikkiopistossa.
– Ekaluokkalaisena sain isältäni hänen vanhat rumpunsa omaksi. Sitten soitinkin melkein kaiken vapaa-aikani. Lukion jälkeen opiskelin Pop & jazz -konservatoriossa nelisen vuotta. Mutta opettajan työ ei kiinnostanut, halusin vain soittaa. Siksi en nähnyt edes tärkeänä valmistua: työ vei mennessään.
Keikkoja tippui hiljalleen, kuten maan tapa on.
– Jos hoidat keikan hyvin, saatat saada toisenkin keikan – ja niin edelleen.
Joskus menee pieleenkin. Silloin takana on yleensä joku, joka ei ole tehnyt läksyjään.
– Kerran menimme lähes punk-tyylisellä kitaratriolla – basso, kitara, rummut – soittamaan eräisiin bileisiin, jossa teemana oli yllättäen 1970-luvun diskomusiikki. Silloin olimme lirissä: oli vaikea löytää yhtään yhteistä musiikkia tai edes yhteisiä sointuja 70-luvun tyyliin pukeutuneelle porukalle. Jotenkin siitä selvittiin.
Kalle Torniainen
Syntynyt Kajaanissa 5.3.1978.
Perheessä vaimo.
Ylioppilas Linnan lukiosta 1997.
Opiskeli neljä vuotta Oulunkylän pop & jazz -konservatoriossa.
Ensimmäinen ammattilaisjakso rumpalina oli pääsy Vesa-Matti Loirin taustabändiin 1998. Säestänyt useimpia kotimaisia tähtisolisteja, viimeisin pitkä jakso Juha Tapion orkesterissa.
Mukana useissa televisiotuotannoissa.
Mielimusiikki: populaarimusiikki.
Idolit: suomalaisista Anssi Nykänen, ulkomaalaisista Toton rumpali Jeff Porcaro.
Harrastus: liikunta.
Haave: pysyä kunnossa ja saada tehdä töitä mahdollisimman kauan.
