Toukokuun puolessa välissä kuollut, kiistelty amerikkalainen tv-saarnaaja Jerry Falwell jätti jälkeensä valtavan perinnön. Juuri Falwell aktivoi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa miljoonat uskovaiset amerikkalaiset kiinnostumaan politiikasta.
Uskonnollisesta oikeistosta syntyi yksi mahtavimmista Yhdysvaltain politiikkaan edelleenkin vaikuttavista ryhmittymistä.
Falwellin vuonna 1979 perustaman Moral Majority -ryhtiliikkeen syntymisen taustalla oli ollut korkeimman oikeuden 1973 tekemä Roe vastaan Wade -ratkaisu, jonka mukaan amerikkalaisnaisilla oli perustuslaillinen oikeus päättää hankkivatko he abortin vai eivät.
Ratkaisu oli tullut kuin tilauksesta Falwellin tapaisille saarnaajille, joiden sanoma tiivistyi isänmaallisuskonnolliseen paatokseen jossa aborttia vastustettiin vähintään yhtä äänekkäästi kuin kuolemanrangaistusta kannatettiin.
Falwell ja samaan aikaan uskonnollis-konservatiiviselle tähtitaivaalle noussut tv-saarnaaja Pat Robertson keksivät televisioiduissa saarnoissaan nostaa Yhdysvallat Jumalan valituksi kansaksi.
He paheksuivat hippiliikkeen jälkeisessä Amerikassa kaikkea, mikä viittasikin seksuaalisuuteen muuna kuin avioliitossa tapahtuvana lasten siittämisenä.
Monien Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston politisoitumista analysoineiden tutkijoiden mukaan kysymys oli yksinkertaisesti poliittisesta populismista, jota ensimmäisenä merkittävänä poliitikkona hyödynsi Ronald Reagan vuoden 1980 vaalikampanjassaan.
Reaganin voittoa pidettiin nimenomaan kristillisten konservatiivien mobilisoitumisen seurauksena. Kolmessa vuodessa perustamisensa jälkeen Moral Majority -järjestöllä oli kymmenen miljoonan dollarin budjetti, satatuhatta koulutettua saarnaajaa ja miljoonia vapaaehtoistyöntekijöitä.
Vaikka järjestö sai Reaganin aikana paljon vaikutusvaltaa amerikkalaisessa politiikassa, liike joutui kerta toisena jälkeen paikkailemaan perustajansa julkisuuteen päästelemiä lausuntoja.
Falwell tunnettiin Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeusliikkeen vankkumattomana vastustajana ja Etelä-Afrikan apartheid-politiikan kannattajana. Miehenä, jonka mukaan aids on Jumalan rangaistus homoseksuaaleille.
Falwell erosi Moral Majority -liikkeen johdosta jo 1989 todeten, että sen tehtävä oli suoritettu ja Yhdysvaltain kristityt oli saatu koottua poliittiseksi voimaksi. Taustalla oli kuitenkin uskottavuuden hupeneminen skandaalien seuratessa toinen toistaan liikkeen sisällä.
Yksi kerrallaan liikkeessä vaikuttaneet Jim Bakkerin ja Jimmy Swaggartin tapaiset nimekkäät tv-saarnaajat jäivät kiinni syrjähypyistä ja kirkolliseen työhön tarkoitettujen lahjoitusvarojen törsäämisestä henkilökohtaiseen ylellisyyteen.
Falwellin sammakot kuitenkin jatkuivat. 1999 hän suututti Yhdysvaltain juutalaisväestön ja Israelin väittämällä, että Antikristus elää parhaillaan maan päällä miespuolisen juutalaisen hahmossa.
Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen hän selitti, että iskuista on turha syyttää äärimuslimeja, koska kysymyksessä oli Jumalan kosto rotujen väliset tasa-arvoiset kansalaisoikeudet, abortit ja homojen ihmisoikeudet sallivalle Amerikalle.
Valkoinen talo päästi Falwellin iskujen jälkeiseen muistojumalanpalvelukseen Washingtonin National Cathedraliin vain sillä ehdolla, ettei tämä mene lähellekään tiedotusvälineiden edustajia.
Vaikka itse Moral Majority -organisaatio muodollisesti hajotettiinkin 80-luvun lopulla Falwellin eron myötä, liikkeen perintö on jatkunut muiden uskonnollisten painostusjärjestöjen kautta.
Kristillinen oikeisto pitää edelleen ansionaan Bushin vaalivoittoa vuosien 2000 ja 2004 vaaleissa vaikka välit Valkoiseen taloon ovat alkaneet osoittaa säröilemisen merkkejä.
Kristittyjen konservatiivien edusmiehenä Valkoisessa talossa Bushin ensimmäisellä kaudella palvellut David Kuo epäili eronsa jälkeen kirjoittamassa kirjassaan Tempting Faith, että Bushin hallituksen sisäpiiri piti uskovaisia tosiasiassa poliittisiin tarkoitusperiin sopivina hyödyllisinä hölmöläisinä.
