Suurimmat puolueet ovat avanneet eduskuntavaalien tv-mainoskampanjansa.
Siinä missä keskusta luottaa pääministeri Mari Kiviniemen vetovoimaan ja kokoomus koko näkyvimpään puoluejohtoonsa, SDP nojaa vaaliohjelmansa sanomaan. Yllättävää on myös, ettei perussuomalaiset ole rakentanut kampanjaansa Timo Soinin varaan.
SDP:ssä perustellaan pitäytymistä äärimmäisen pelkistetyssä mainonnassa sillä, että näin äänestäjille menee viesti puolueelta eikä mainostoimistolta. Tällä tavalla esitettynä puolue näyttäytyy kuitenkin varsin tylsänä ja luotaantyöntävänä.
SDP on unohtanut, että mainonta on paitsi asian esittämistä, myös mitä suurimmassa määrin tunteeseen vaikuttamista.
On tietysti oikein, että vaalikampanjassa keskitytään asioihin ja toivotaan, että ihmiset tekevät valintansa niiden perusteella. Ei kannattaisi kuitenkaan unohtaa, että myös muilla kuin asiantekijöillä on vaikutuksensa.
SDP:n kuiva asialinja tuntuisi perustellulta, jos äänestettäisiin niin sanottuja pitkiä listoja, joita Sdp on aikoinaan vaatinut.
Pitkällä listalla puolue panee ehdokkaat siihen järjestykseen, missä heidät valitaan. Tahdottiin tai ei, vaalit ovat vuosien saatossa kehittyneet yhä enemmän henkilökeskeisiksi.
SDP ei halua antaa puolueelle sen paremmin puheenjohtaja Jutta Urpilaisen kuin puoluesihteeri Mikael Jungnerin kasvoja.
Liekö takana ajatus, ettei heidän kasvoillaan menestytä nyt. Onhan Urpilainen pärjännyt surkeasti pääministerigallupeissa.
Taustalla saattaa olla myös edellisten eduskuntavaalien kokemus. Tuolloinhan SAK avitti sosiaalidemokraatteja tappioon pidetyn näyttelijän Oiva Lohtanderin varaan rakennetulla, mutta täysin mauttomalla tv-mainoksella.