The Sopranos on erittäin hyvin tehty sarja. Televisiosta on tullut vakavasti otettava, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että nimekkäätkin elokuvanäyttelijät suostuvat nykyisin ruutuun. Vielä 1970-luvulla televisiossa ei ollut hyviä tarinoita.
"Nyt kun Hollywood on keskittynyt siihen, että ne tekevät uusintaosia joistakin sarjakuviin perustuvista elokuvista, niin televisiohan on ottanut ällistyttävän roolin", Tomi Tuikkala arvioi.
"Sieltä löytyvät mielenkiintoiset tarinat, niin kuin Angels in America, Shield (Lain varjolla), Oz (Kylmä rinki), Sex and the City (Sinkkuelämää), Mullan alla, Sopranos, Deadwood, joka kertoo Yhdysvaltojen synnystä ja on mielenkiintoinen allegoria, Rooma."
"Ne käsittelevät hyvin vakavia asioita, semmoista, mitä elokuvissa ei ole ainakaan jos puhutaan Hollywood-elokuvista, kun sieltä tulee Hämähäkkimies III ja tämmöistä. Hollywood tekee teineille ja nämä tehdään selkeästi aikuisille. Ne käsittelevät vaikeita aiheita." Melkein kaikki edellä luetellut sarjat ovat HBO-yhtiön. Vuonna 1972 perustettu kaapeliyhtiö on satsannut lujasti vakavasti otettavaan televisiodraamaan ja onnistunut siinä.
"Onhan se käsittämätöntä, kun yhden jakson budjetti jossakin Deadwoodissa, onko se jotain viisi miljoonaa dollaria vai riittääkökään se. Silti me puhutaan kuitenkin 50--60 minuutin jaksosta."
Uudelleen alkanutta englantilaista Ponille kyytiä (Smack the Pony) kehutaan hienoksi. Tuikkalan mukaan sen yhteen ainoaan vaativaan sketsiin uppoaa yhtä paljon rahaa kuin kokonaiseen Suomessa tuotettuun sketsijaksoon. Vertailu on siksi epäreilua, vaikka tuotokset näyttävätkin tottakai hyvältä.
"Rooma oli muistaakseni 10 miljoonaa taalaa jakso. Ne ovat aivan älyttömiä summia, kun ajatellaan että Suomessa pitkän elokuvan budjetti on 1,5--2 miljoonaa euroa vajaaseen kahteen tuntiin, ja he käyttävät johonkin 45--50 minuuttiin tuplasti rahaa."