Sanotaan, että mieleen tulee mahtava juttu vuosia vanhasta televisio-ohjelmasta. Joku asia, minkä on unohtanut, mutta mikä teki suuren vaikutuksen kun sen näki välkkyvästä kuvaruudusta herkässä iässä. Se, kun J. R. Ewing ammuttiin.
Nykyisin vanhat televisiosarjat päätyvät dvd-jakeluun tai tulevat uusintoina televisiosta tai niitä löytyy internetistä enemmän tai vähemmän laittomasti.
Jos haluttua ohjelmaa ei muuten löydy, New Yorkissa voi marssia puremaan nostalgiapalaa 5. ja 6. Avenuen välimaastoon läntiselle 52. kadulle, jossa sijaitsee Museum of Television and Radio.
MTR:n tavoitteena on olla lähetystoiminnan museo. Instituutio toimii New Yorkin lisäksi myös Los Angelesissa, ja sen katalogissa on nykyisin yli 140 000 ohjelmaa uutislähetyksistä komediasarjoihin ja urheilutapahtumiin.
MTR toimii ikään kuin kirjasto: yleisö voi mennä maksutta sisään ja selata museon tietokantaa. Valittuaan haluamansa ohjelmat vierailija saa koodin, jonka voi syöttää katseluhuoneessa konsoliin ja katsoa ruudulta tilauksensa.
Museo vaikuttaa erikoisuudelta, mutta kuraattori Ron Simonin mukaan MTR on elinvoimainen ja kasvava instituutio.
"Elämme juuri kiinnostavaa murroskautta. Televisiokokemus on muuttunut monesti viime vuosisadan aikana esimerkiksi videokasettien ja lähetystekniikoiden myötä, ja nyt televisio on siirtymässä internetiin, kännyköihin, dvd-jakeluun. Museon tarkoituksena on tutkia televisiota ilmiönä muuttuvassa maailmassa", hymyillessään Robin Williamsilta näyttävä Simon sanoo.
MTR järjestää myös seminaareja (muun muassa Boston Legalin ja Lostin tekijät ovat pitäneet tilaisuuksia) ja festivaaleja, ja useat tilaisuudet ovat avoimia vain jäsenille tai jäsenet saavat tiettyjä etuja riviyleisöön verrattuna.
Kolmikymppinen museo perustettiin vuonna 1976, jolloin vastaavaa ei ollut Yhdysvalloissa. CBS-televisioyhtiön markkinointimies William Paley sai tv-yhtiöt mukaan hankkeeseen.
Kokoelman kerääminen oli haastavaa, sillä yhtiöt säilyttivät ohjelmia vain omiin tarkoituksiinsa. Kukaan ei ajatellut, että ihmisiä kiinnostaisi katsoa vanhoja tv-ohjelmia.
"MTR ilmestyi juuri oikeaan aikaan. Amerikkalaiset alkoivat olla itsetietoisia television kuluttajia ja museo oli ensimmäinen paikka, johon ensimmäinen kokonaan television parissa kasvanut sukupolvi saattoi tulla katsomaan sitä teknologiaa, jonka he tunsivat läpikotaisin", Simon sanoo.
Alan ammattilaiset käyttävät paljon museon palveluja. Tuottajat, kirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät käyvät hakemassa ideoita vanhoista ohjelmista ja tutkimassa television tekemistä. Samassa tarkoituksessa museossa vierailevat myös akateemikot ja tutkijat. Ron Simonin mukaan merkittävä ryhmä on myös suuri yleisö.
"Joskus näkee ihmisiä, jotka katsovat täällä Seinfeldin jaksoa tai I Love Lucyn jaksoa. Aivan hyvin he voisivat nähdä saman ohjelman kotonaankin, mutta ehkä he täällä katsovat sitä eri silmillä. Toisaalta monia kiinnostaa nähdä varsinaisen ohjelman lisäksi silloisia mainoksia, jotka kertovat paljon kulloisestakin ajasta."
MTR ei säilö kaikkia tv-sarjoja. Jotkut, kuten M*A*S*H* tai I love Lucy halutaan arkistoida kokonaisuudessaan, toisista kelpaa vain tietty, koko tuotantokautta tai sarjaa määrittävä jakso.
MTR arkistoi usein myös pilotteja, jolloin museossa voi nähdä, mitä valittiin ohjelmistoon ja mitä jäi pois.
Koska amerikkalaiset sarjat nähdään usein viiveellä Suomen televisiossa, esimerkiksi Lostin ensimmäisen kauden päätösjakson olisi voinut nähdä MTR:ssä ennen sen esittämistä Suomessa.
Televisio on tärkeä osa amerikkalaista ja kansainvälistä elämää, Ron Simon sanoo.
"Museolle on tarve, koska sen myötä analysoimme itseämme. Televisio on joka puolella, kotona, töissä, jopa puhelimessa. Sille tarvitaan näkökulma ja konteksti. Televisio on yhteys ja näkökulma menneisyyteen: mitä tietty menneisyyden asia merkitsee meille tänään, tässä nykyisyydessä."