Oulu
Poliisi on lisännyt tänä vuonna tuntuvasti telekuuntelua. Sisäasiainministeriön rikosylikomisarion Risto Karhusen mukaan kuuntelun kohteena on tänä vuonna kaksisataa, jopa muutama sata liittymää enemmän kuin viime vuonna. Vuonna 2001 kuuntelun kohteena oli 621 liittymää. Ne olivat noin 300 henkilön hallussa.
"Vaikka kokonaismäärän nousu on viime vuoteen verrattuna suuri, telekuuntelujen määrä on suhteessa neljään miljoonaan liittymään nähden edelleen erittäin pieni. Määrää on kasvattanut poliisin oman tietoisuuden nousu ja teleoperaattoreiden tekniikan kehittyminen", toteaa Risto Karhunen.
Poliisi on oppinut kautta maan käyttämään telekuuntelua, ja sen avulla on ratkaistu etenkin suuria huumausainerikosjuttuja, henkirikoksia ja ryöstöjä. Jopa kaksikolmasosaa telekuuntelusta kohdistuu törkeistä huumausainerikoksista epäiltyihin.
"Erittäin merkityksellistä tai ratkaisevaa tietoa on saatu jopa 75 prosentissa kuuntelutapauksista. Korostan, että tieto voi olla ratkaisevaa myös jonkun epäilyjen poistamiseksi", Karhunen painottaa.
Pari valeostoa tehty
Poliisi on aloitellut pääkaupunkiseudulla myös peitetoimintaa. Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastajan Jorma Vuorion mukaan poliisi on hyödyntänyt kaksi kertaa peitetoimintaa ja suorittanut niin ikään pari valeostoa.
Peitetoimintaa voidaan Vuorion mielestä verrata pakkokeinona telekuunteluun ja lupakynnys on asetettu korkealle, sillä päätöksen toiminnan aloittamisesta voi tehdä vain joko keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällikkö. Sen sijaan valeostoissa riittää päällystöön kuuluvan poliisimiehen lupa.
"Peitetoimintaa käytetään vasta, kun muut poliisin toiminnalliset mahdollisuudet on käytetty. Peitetoiminnan koulutus ja ohjeistus ovat nyt kunnossa, mutta toteutusta vasta aloitellaan. Uskon, että peitetoimintaa käytetään enintään 5-10 kertaa vuosittain. Tapaukset jäävät vähiin jo pelkästään sen vuoksi, että toiminta tulee tosi kalliiksi", Jorma Vuorio toteaa.
Peitetoiminnan äärimmäisenä keinona on rikollisjärjestöihin soluttautuminen, joka saattaa edellyttää jopa maskeerauksia tai käyntiä kasvokirurgin vastaanotolla. Jorma Vuorio korostaa, että tällaiset toimenpiteet ovat äärimmäisen harvinaisia tulevaisuudessakin.
"Varmaan 99-prosenttisesti toiminta tulee olemaan sellaista, että menemme tarpeeksi lähelle jotain rikollisjärjestöä, jotta saamme tarvitsemiamme tietoja. Tämä edellyttää muun muassa peiteammattien ja väärien asiakirjojen käyttöä", selvittää Vuorio.
Risto Karhunen kertoo, että viime vuonna toteutuneet kaksi valeostoa olivat tiedon hankinnan kannalta erittäin tärkeitä, toinen jopa selvitti jutun.
"Valeostot hakevat yhä muotoaan. Niitä eivät saa tehdä kuin koulutuksen tehneet kundit, ja he ovat vielä kortilla."
Pohjoisessa aloitellaan
Pohjois-Suomessakin on käytetty telepakkokeinoa estoitta hyödyksi etenkin suurimmissa huumausainerikosjutuissa. Sen sijaan peitetoimintaa on vasta suunniteltu. Keskusrikospoliisin pohjoisen osaston rikoshyötyryhmän vetäjä, rikoskomisario Seppo Rautava sanoo, että pohjoisessa haetaan vielä toimintamalleja ja opiskellaan asioita.
"Emme halua aloittaa toimintaa ryskimällä niin, että lainsäätäjälle tulisi aihetta huolestua normien rikkomisesta.Toimimme varmemman päälle niin, ettei kenenkään oikeusturva vaarannu."
Peitetoimintaa käytetään Seppo Rautavan mukaan tulevaisuudessa pohjoisessakin ainoastaan vakavan rikollisuuden paljastamiseen ja ehkäisyyn. Eniten sitä käytetään lähinnä henkirikosten, törkeän huumausainerikollisuuden ja talousrikollisuuden torjunnassa ja paljastamisessa.
"Ei näitä pakkokeinoja käytetä kioskin kääntäjiin", pelkistää Seppo Rautava.