Turun telakan pelastaminen yrityskaupalla ja valtion osaomistuksella on viime kuukausien harvoja valonpilkahduksia Suomen taloudessa. Tiistaina julkistettu telakkakauppa ei tullut helpolla. Pitkä puurtaminen tuotti lopulta tulosta.
Ongelmaton ratkaisu ei silti ole. Valtio sitoo siinä veronmaksajien varoja epämääräiseksi ajaksi yhden toimialan pelastamiseen. Muualla Suomessa, vaikkapa Oulussa, on lupa tämän jälkeen kysyä, mitä valtio on valmis tekemään niiden eteen.
Aivan ilmaiseksi telakkakauppa perinteikkään saksalaisen laivanrakennusyhtiö Meyer Werftin kanssa ei tullut. Siitä kertoo, että kauppahintaa ei kerrottu julkisuuteen, mutta paljastettiin, että heikko taloudellinen tilanne heijastui arvonmäärityksessä. Valtion kannalta keskeistä on, että kaupalla saadaan pitkäksi aikaa työtä ja toimeentuloa.
Valtio on Teollisuussijoituksen kautta edelleen mukana uuden yhtiön omistuksessa 30 prosentin omistuksella. Lisäksi valtio on sitoutunut pääomittamaan telakkayhtiötä merkittävällä summalla uuden omistajakumppanin kanssa. Tärkeää onkin, että kaupassa kiinni olevat veroeurot saadaan poikimaan.
Myötäjäisiksi telakka saa täystyöllisyyden kahden TUI Cruises -varustamon risteilijätilauksen muodossa. Ei siis ihme, että Turussa on suorastaan kiljuttu riemusta ja ylistetty elinkeinoministeri Jan Vapaavuorta (kok.).
Myös työministeri Lauri Ihalainen (sd.) on hyrissyt tyytyväisyyttään, sillä työllistämisvaikutukset ovat noin 12 000 henkilötyövuotta. Risteilyalusten arvo kohoaa lähes miljardiin euroon. Tällaisia uutisia kaivataan kipeästi Suomen taloudessa juuri nyt.
Periaatteellisista ongelmista huolimatta Turun uutiset ovat myönteisiä. Arvokas laivanrakennusosaaminen saadaan pidetyksi kotimaassa. Erityisesti tyytyväisyyteen on aihetta alihankintaverkostossa, sillä risteilyaluksesta jopa 80 prosenttia voi olla alihankintaa. Kerrannaisvaikutukset ulottuvat laajalle. Oulun seudun konepajateollisuudessa tosin tähyillään enemmän arktisten kaasu- ja öljykenttien tarpeisiin.
Turun telakan omistusjärjestelyt osoittavat, että valtio on halutessaan valmis osaomistajaksi uusiin hankkeisiin. Valtiolla on edelleen merkittäviä omistuksia Solidiumin kautta. Lisäksi Teollisuusrahoitus tarjoaa varteenotettavan rahoituskanavan, kun pelastetaan keskeisiä toimialoja.
Ministerien omistautuminen Turun ongelmille on ollut ansiokasta. Myös muilla vaikeuksissa olevilla toimialoilla tähyillään nyt toiveikkaasti valtiovallan suuntaan. Ei vähiten Oulussa, jota ict-alan globaalit jätit ovat murjoneet pahasti. Turun telakan pelastamisessa profiloituneet ministerit ovat toistaiseksi ampuneet alas Oulusta tulleet uudet avaukset.
Oulun tilanteeseen kaivataan kipeästi helpotusta ja apuja. Ministereitä tulee Ouluun kuun puolivälissä. Pelkkä tilanteen tarkastelu ja toteaminen eivät silloin riitä, vaan tuliaisina pitää olla kättä pidempää. Ministerit sietävät joutua koville selittäessään, miksei täällä voida tehdä niin kuin Turussa.
Pääkirjoitus