Hyvä poika saa ensi-iltansa tänään perjantaina. Lue elokuvan arvio sivulta 22.
OULU Elokuvaohjaaja Zaida Bergroth tunsi oppineensa Skavabölen poikien teosta niin paljon, että hän halusi päästä pian uusiin kuvauksiin. Tänään perjantaina ensi-iltansa saava Hyvä poika syntyikin huomattavasti esikoista nopeammin.
"Olimme kirjoittaneet Jan Forsströmin kanssa käsikirjoitusta vuoden. Valmistelimme sitä normaalina tuotantona, mikä olisi tarkoittanut 3-4 vuoden tuotantoprosessia. Viime vuonna tammikuussa kuitenkin päätin, että tämä voidaan näyttelijävetoisena ja kompaktina kuvata lyhyemmässä ajassa ilman perinteistä budjettia", Bergroth kertoo.
Vain 560 000 euroa maksanut Hyvä poika on ollut monella tapaa kokeiluluontoinen tuotanto. Elokuvan kuvaukset esimerkiksi aloitettiin ensimmäisestä kohtauksesta ja lopetettiin viimeiseen.
"Se oli ihanaa minun ja näyttelijöiden kannalta, mutta tuotannollisesti se oli vähän haastavaa, varsinkin lavastukselle ja valo-osastolle", Bergroth sanoo.
Käsikirjoitukseenkin Bergroth ja näyttelijät suhtautuivat työpaperina. Sitä saatettiin muuttaa, jos siltä tuntui. Myös vaihtoehtoisia kohtauksia kuvattiin.
Koko käsikirjoituksen suhteen oli oleellista, että Bergroth oli tutustunut Elina Knihtilään Skavabölen poikien kuvauksissa ja halusi työskennellä tämän kanssa toistekin.
"Halusin Elinalle nimenomaan vahvan draamaroolin, koska hän on näytellyt leffassa ja telkkarissa paljon komediarooleja. Teatterissa hänellä on toki ollut myös isoja draamarooleja."
Knihtilän roolin ohella Bergrothilla oli idea nuoresta miehestä, jolla on vahva sisäinen paine mutta ei keinoa purkaa pahaa oloaan. Tarinan päähenkilöiksi hahmottuivat lopulta kuuluisa näyttelijä ja hänen ylisuojeleva poikansa. Myös poikaa näyttelevä Samuli Niittymäki pääsi mukaan ilman koekuvauksia.
Bergroth otti ensiaskeleensa elokuvauraa kohti 15-vuotiaana, kun hän aloitti videokuvausharrastuksen tallentaen kaikki mahdolliset juhlat. Lukioaikana Bergroth totesi haluavansa elokuvaajaksi. Elokuvat kiinnostivat, mutta näyttelemisestä hänellä ei ollut kokemusta.
Lukion jälkeen Bergroth pääsi vuoden mittaiselle kurssille FAMU-elokuvakouluun Prahaan. Siellä tehtyjen harjoitustöiden myötä hän kokeili ensimmäisen kerran ohjaamista ja kiinnostui näyttelijöiden kanssa työskentelemisestä.
Taideteolliseen korkeakouluun Bergroth haki nimenomaan elokuvataiteen osaston ohjaajalinjalle. Ala tuntui oikealta, mutta muiden tekstien ohjaaminen toi omat haasteensa.
"En saanut persoonallista otetta juuri mihinkään. Tuntui, että ne eivät olleet minun juttujani. Kunnioitin myös hirveästi käsikirjoittajia", hän kertoo.
"Aloin pikkuhiljaa haaveilla kirjoittamisesta. Kirjoitin lopputyöni itse, ja siinä asiat alkoivat yhtäkkiä loksahdella. Tajusin, että minun kannattaa tehdä sellaisia juttuja, jotka todella tuntuvat omilta. Siinä olen vahvimmillani."
Bergroth on ollut käsikirjoittamassa kumpaakin pitkää elokuvaansa. Hän kuitenkin korostaa, että sillä ei ole merkitystä, onko oma nimi käsikirjoittajakrediiteissä.
"Pitää vain löytää sellainen kosketuspinta tekstistä, että se tuntuu omalta. Skavabölen pojat tuntui omalta. Olin yhtenä kolmesta käsikirjoittajasta, mutta se oli nimenomaan näytelmäteksti, joka minuun kolahti", Bergroth sanoo.
"Mielelläni ohjaan myös muiden tekstejä. Minulla onkin vireillä pitkä elokuva, jossa olen vain ohjaajana. Se on Kaarina Hazardin ja Leea Klemolan teksti, ja sen työnimi on Angela."