Itsevaltaisista johtajistaan tunnettu Turkmenistan rakentaa valtavaa tekojärveä keskelle Karakumin hiekka-aavikkoa. Peltopinta-alan lisäämiseen tähtäävän projektin pelätään johtavan uuteen ympäristökatastrofiin maassa, joka kärsii edelleen Neuvostoliiton aikaisten massiivisten keinokasteluhankkeiden seurauksista.
Uutta "Kultaisen kauden järveä" suunnitellaan maan pohjoisosassa sijaitsevaan Karashorin syvänköön. Järvestä kaavaillaan noin 2 000 neliökilometrin laajuista eli se olisi noin kaksi kertaa Päijänteen kokoinen.
Idea Kultaisen kauden järvestä syntyi jo 1990-luvulla Turkmenistanin pitkäaikaisen johtajan Saparmurat Nijazovin eli legendaarisen "Turkmenbashin" päässä.
"Uroteot otetaan
vastaan ylistyksellä"
Diktaattorin kuolema loppuvuodesta 2006 nosti toiveita siitä, että hanke hautautuisi hiljaa omaan mahdottomuuteensa. Toisin kuitenkin kävi. Maan vanhimpien neuvoston jäsenet puhkaisivat viime kesänä juhlallisin menoin järveen johtavan "Suuren Turkmeenikanavan" viimeiset metrit.
Vesi virtaa tekojärveen kahta runkokanavaa pitkin, joiden yhteenlaskettu pituus on yli tuhat kilometriä. Syöttökanavia on kaivettu toiset tuhat kilometriä ympäri maata.
"Nämä kanavat toimivat pääkastelulähteenä, jotka muuttavat Karakumin autiomaan kukoistavaksi keitaaksi. Suuret urotekomme otetaan vielä vastaan ylistyksellä", totesi maan nykyinen presidentti Gurbanguly Berdymuhamedov.
Kriitikoiden mukaan hanke on järjetön, koska jopa 50 prosenttia kanavissa kulkevasta vedestä arvioidaan haihtuvan matkan varrella tai imeytyvän kuivaan aavikkohiekkaan.
Suolan ja lannoitteiden
kyllästämää vettä
Perille Karashorin syvänköön saapuva vesi olisi lannoitteiden, torjunta-aineiden ja suolan kyllästämää myrkkynestettä, sillä järveä yritetään täyttää Turkmenistanin loputtomien puuvillavainioiden kastelukanavissa vuosikymmeniä lilluneella ylijäämävedellä.
Ylijäämävesiongelman synnytti 1950-luvulla alkanut raivoisa keinokastelu. Kuivan maan viljelypinta-ala saatiin kolminkertaistettua, kun Amu-Darja-joesta alettiin johtaa vettä Turkmenistaniin miljoonien kuutiokilometrien vuosivauhdilla. Sama meno jatkui vuosikymmeniä.
Seuraukset olivat karut. Amu-Darjan-joen päätepiste Araljärvi kutistui murto-osaan alkuperäisestä koostaan. Turkmenistanin puuvillapellot puolestaan vettyivät liikaa ja niiden ympärille syntyi loputon myrkkysoiden ja suolalammikoiden saaristo.
Kengät pilalla
yhdessä viikossa
Turkmenistanin viranomaiset uskovat, että ylijäämävesien pois johtaminen voi palauttaa nyt viljelykäyttöön jopa 4 500 neliökilometriä veden vallassa olevaa viljelysmaata ja toisaalta herättää henkiin uusia aavikkoalueita.
Kriitikoiden mielestä hanke vain levittää vanhoja keinokastelun aiheuttamia ongelmia yhä uusille alueille. Pahin ongelma on pintamaan suolaantuminen: kasteluvesi nostaa haihtuessaan suolaa alemmista kerroksista maan pinnalle. Tämä on pilannut peltoja lopullisesti.
Suolaantumisen jäljet näkyvät selvimmin Turkmenistanin vanhojen kastelukanavien ympärillä:
"Monta kilometriä sekä kanavan oikealla että vasemmalla puolella on aivan kuollutta", kertoi Turkmenistanin hallituksen alaisuudessa toimiva tutkija nimettömänä tiedelehti Sciencelle.
"Jos läpeensä suolaantuneeseen veteen astuu, kenkäsi ovat tuhoutuneet viikon sisällä", kertoi puolestaan eräs länsimainen teknikko, joka pääsi vierailemaan Kultaisen kauden järven rakennustyömaalla.