Kuntien keinot ovat monet, kun ne yrittävät hillitä muuttoliikettä. Posio maksaa ensi vuonna 200 euroa jokaiselle opiskelijalle, joka pysyy henkikirjoilla kotikunnassaan. Myös kirjansa palauttavat opiskelijat saavat samansuuruisen stipendin.
Posio ei suinkaan ole ensimmäinen kunta, joka yrittää rahalla houkutella nuoria kunnan asukkaiksi. Samantyyppisiin keinoihin on turvauduttu rannikko-Pohjanmaalla. Keinoina ovat olleet myös ilmaiset omakotitontit ja lapsentekopalkkiot.
Posiolla kysymys ei ole pelkästään nuorten auttamisen ilosta, vaan myös rahasta. Jokainen menetetty kuntalainen aiheuttaa tuhansien eurojen menetykset kunnan valtionosuuksissa. Toisin sanoen: Posio pitää nuoria asukkainaan valtion verovaroilla.
Stipendit maksavat itsensä takaisin jo silloin, jos parikymmentä nuorta palaa Posion kuntalaisiksi. Opiskelijat eivät aiheuta kunnalle suuria menoja, joten heidän houkuttelemisensa on kannattavaa.
Posio on tyypillinen Lapin kunta, jota vaivaavat muuttoliike, työttömyys ja talousvaikeudet. Vaihtoehdot ovat vähissä. Kunta on kuitenkin ottanut tavoitteeksi muuttoliikkeen pysäyttämisen. Nyt kunnassa on 4 500 asukasta, mutta tavoitteena on, että vuonna 2008 asukkaita olisi 5 000.
Tavoite on kova. Se tuskin onnistuu opiskelijastipendeillä, vaan muutakin tarvitaan. Posio tunnetaan Pentikistä, mutta se ei riitä. Tarvitaan uusia työpaikkoja, joita tuovat vain yritykset. Matkailuun panostus on yksi keino, mutta alan yrityksiä on Lappi jo täynnä.
Erityisen kipeäksi asiaksi koetaan nuorten poismuutto koulutuksen perässä. Stipendin turvin opiskelija voi siirtää lopullista muuttopäätöstä muutamalla vuodella. Kysymys on kuitenkin tekohengityksestä, ei pitävästä ratkaisusta maaltapakoa vastaan.
Nuori jää kotikuntaansa, jos siellä on tarjolla koulutusta vastaavaa työtä. Muuten hän muuttaa pois lopullisesti. Mutta juuristaan hän ei pääse eikä haluakaan päästä irti. Tärkeää olisikin, että nuoret löytäisivät paikkansa omasta maakunnastaan tai Lapista. Näin he olisivat tukemassa koko alueen hyvinvointia. Tähän voidaan vaikuttaa kattavilla koulutuspalveluilla.
Jokaisessa kunnassa ei tarvita yliopistoa, mutta mahdollisuutta etäopiskeluun tulisi tukea. Kuntienkin kannattaisi miettiä, kumpi vaihtoehto pitää nuoret vakituisina asukkaina, 200 euron vuosittainen stipendi vai opiskelumahdollisuuksien takaaminen.
paakirjoitus@kaleva.fi