Niin sanotun Maven-projektin piti olla huippusalainen. Sen nimissä Yhdysvallat kehittää videotunnistamista eli tekoälyä vakoilun tueksi.
Konenäön on määrä suodattaa alati kasvavan kuvavirran joukosta kohteita, joissa on vaikkapa tutka piilossa tai valmistellaan liikkuvaa, ohjuksen laukaisemiseen sopivaa alustaa. Miehittämättömät lennokit saattaisivat tehdä täsmäiskuja pilvipalveluun kerättävien havaintojen perusteella.
Kaikki oli hyvin, kunnes toimeksiantoon osallistuvan Googlen työntekijät alkoivat protestoida. He keräsivät sisäisesti tuhansia allekirjoituksia. Jotkut irtisanoutuivat.
Viesti oli se, että yrityksen on tehtävä hyviä asioita. Vastustajat halusivat eroon sotilasyhteistyöstä. Lisäksi he vaativat selkeää strategiaa. Yhtiön tai sen sopimuskumppanien ei pitäisi ikinä osallistua sotateknologioiden kehittämiseen.
Kesäkuun alussa Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichai twiittasi yhtiön kantavan vastuuta. Hän totesi, että sillä, miten tekoälyä kehitetään ja käytetään, on lähivuosina huomattavat vaikutukset yhteiskunnassa. Tekoälyn jättiläinen aikoo irtautua hankkeesta ensi vuonna.
Vakuudeksi Pichai julkaisi blogissa tekoälyn eettiset periaatteet. Niistä vasta viimeinen eli seitsemäs pureutuu itse asiaan.
Pichai toteaa, että teknologioilla voi olla erilaisia käyttötarkoituksia. Yhtiö lupaa rajoittaa vahingollisia sovelluksia eikä tekoälyä tulla käyttämään suoraan ihmistä vastaan suunnattaviin aseisiin.
Motto on epikurolainen: hyötyjen on ylitettävä riskit. Ajattelivathan ydinpommin kehittäjätkin aikoinaan, että he lopettavat sodat.
Yhteistyöstä sotilastahojen kanssa ei luovuta. Google aikoo tarjota palveluitaan kyberturvallisuuden, harjoitusten ja rekrytointien parissa.
Tekoäly tarkoittaa sitä, että kone toimii itsenäisesti, oppii ja soveltaa. Googlen futuristi Ray Kurzweil esimerkiksi ennustaa tekoälyn ohittavan ihmiskunnan kyvyt 2035.
Kun tekoäly leviää kaikille elämän alueille, lisääntyvät myös määrittelytarpeet. Kysymys kuuluu, onko tietokoneita ohjaavilla algoritmeilla samat oikeudet kuin ihmisillä?
Esimerkiksi iso osa twiittaajista on jo robotteja. Yhdysvalloissa punnitaankin ankarasti sitä, pitäisikö verkossa viestivän koneen erottua ihmisistä. Ehdotuksen mukaan alustayritysten, kuten Twitterin ja Facebookin, tulisi arvioida viestijän profiili kolmessa päivässä.
Lakihanke, joka on voittanut Kaliforniassa ensimmäisen äänestyksen demokraattien voimin, kirvoitti saksalaisen Die Zeit-viikkolehden vertailemaan sitä, miten amerikkalainen ja eurooppalainen ajattelutapa eroavat toisistaan.
Yhdysvalloissa perustuslaki suojelee puhetta ja vapautta enemmän kuin puhujaa. Tulkinta johtaa siihen, että sananvapaus koskee myös tekoälyä, on sisällön takana sitten venäläinen robotti tai amerikkalaisfirman ohjelmointivirhe.
Euroopassa taas laki pyrkii suojelemaan erityisesti ihmisarvoa. Ei siis tekemistä, kuten uudessa maailmassa, vaan itse tekijää. Jokainen saksalainen tuntee perustuslain alkusanat: Ihmisen arvo on loukkaamaton.
Perustuslain mukaan Suomessa – ja Saksassa – “jokaisella on sananvapaus”: oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä kenenkään estämättä. Tarkoittaako “jokainen” siis myös robotteja?
Olemme kovaa vauhtia menossa tähän suuntaan. Euroopan parlamentti on ehdottanut koneille elektronista henkilöllisyyttä. Sitä tarvitaan, kun robotit tekevät itsenäisesti päätöksiä.