Ilmestyskirjan peto vai vapahtaja? Tekoäly herättää ristiriitaisia ajatuksia. Uusin tekniikka on vyörymässä meidän kaikkien arkeen ja työhön. Muutoksia on tiedossa.
Erimielisyyttä on sen suhteen, kuinka suuria muutokset ovat ja ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä.
Ministeri Lintilä on asettanut komitean miettimään asiaa. Osmo Soininvaaran vetämä alatyöryhmä julkaisi raporttinsa joitakin viikkoja sitten. Voimme hylätä vanhat käsitykset komitealaitoksesta kaiken kehityksen jarruna ja ikävien asioiden hautapaikkoina. Työryhmä teki laadukasta työtä.
Uusi tekniikka tulee ”tappamaan” noin 10–15 prosenttia työpaikoista, ja noin miljoona työntekijää tarvitsee uudelleenkoulutuksen seuraavan 15 vuoden aikana.
Luvut tuntuvat isoilta, mutta eivät sitä ole. Se, että noin 20 000 työpaikkaa häviää vuosittain digitalisaation ja tekoälyn lisääntyvän käytön myötä, ei ole paljon. Samanlaista luovaa tuhoa on tapahtunut aiemminkin teknisen kehityksen myötä.
Teknistä kehitystä on tapahtunut ainakin 200 vuotta. Välillä rauhallisemmin ja välillä nopeammin. Todennäköistä on, että elämme nyt kiihtyvän vaiheen kynnystä.
Tekoäly on tämän ajan ”spinning jenny”, Kehruu-Jenny, tai polttomoottori. Tekninen kehitys on tuonut vaurautta ja elämään helppoutta. Niin nytkin.
Asiat voi tehdä hyvin tai huonosti. Siksi hihat on käärittävä ja pantava toimeksi.
Työryhmä esittää kolme tärkeää toimenpidettä: koulutus, koulutus ja koulutus. Tepsivä resepti on siis yksinkertainen.
Uuden tekniikan hyödyntäminen edellyttää koulutusta. Samaan aikaan hallituksen koulutusleikkaukset hipovat ennätyksiä. Kun sanojen ja tekojen ristiriita saadaan ratkaistua, voi Suomelle povata menestystä.
Me yliarvioimme muutokset lyhyellä aikavälillä ja aliarvioimme ne pitkällä aikavälillä. Tekoäly ei jyrää kaikkea alleen muutamassa vuodessa.
Uuden tekniikan käyttöönotto on hidasta. Jarruna olemme me ihmiset. Ja hyvä niin.
Uuteen tekniikkaan liittyy paljon yhteiskunnallisia muutoksia. Uhkaavin liittyy kansalaisten kahtiajaon syvenemiseen. Digitalisaation ja kansainvälistymiseen liittyy ”The winner takes it all” -ilmiö. Voittaja vie kaiken. Suurtuotannon edut ovat totisinta totta. Toisaalta tekniikan kiihtyvä soveltaminen tuottaa pudokkaita, niitä, jotka eivät – syystä tai toisesta – pysy mukana.
Kaikesta tästä uhkaa seurata tuloerojen voimakas kasvu. Varallisuus ja tulot keskittyvät yhä tiiviimmin alle 10 prosentille ihmisiä. Suuri keskiluokka, noin 80 prosenttia väestöstä, polkee paikallaan ja 10 prosenttia suistuu osattomuuteen. Vinoutunut tulonjako on oikeudenmukaisuuden näkökulmasta pulmallista.
Tämä oli mielipide. Faktaa on sen sijaan se, että vinoutuva tulonjako heikentää kasvuedellytyksiä. Talous on kuin polkupyörä, se uhkaa kaatua, jos se ei liiku. Talouden rattaiden öljy on kysyntä. Tuloerojen kasvu näivettää kysyntää.
Kansakunnat, joilla on kyky tasata tuloja verotuksella ja tulonsiirroilla, ovat globaalissa kilpailussa iskukykyisiä ja pärjäävät.
Tekoäly tulee, hitaasti mutta varmasti. Se tunkee kaikkialle: arkeen ja työhön. Elämä helpottuu, ammatteja kuolee ja uusia syntyy.
Uusi tekniikka on ystävä, jos ymmärrämme panostaa koulutukseen ja ymmärrämme tasata tuloja, jolloin jalkapalloliiton vanha slogan voisi toteutua: kaikki pelaa.
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.