Koska lähes kaikesta voi kilpailla, New Yorkissa kokoontuvat tekoälyohjelmat kisaamaan siitä, mikä niistä muistuttaa eniten ihmistä. Tämä tehtailija Hugh Loebnerin organisoima kisa on järjestetty jo kuusitoista kertaa.
Kisaan osallistuvilla keskustelusimulaattoreilla (engl. chatterbot) ei etsitä samanlaisuutta ihmisen ulkonäön kanssa, vaan simulaattorit kilpailevat kyvystä keskustella älykkäästi, eli ne kilpailevat Turingin testin läpäisemisestä.
Tekoälyä mittaavassa Turingin testissä ihmistuomarit tekevät päätteen välityksellä eli "irkkaamalla" kysymyksiä kilpailijaryhmille.
Vastaukset antaa joko simulaattoriohjelma tai ihminen, joka on jäljittelemässä ohjelmaa. Vastauksista tuomarit päättelevät, minkä päätteen päässä vastaajana on ihminen ja minkä ohjelma. Lisäksi arvioidaan, mikä on vastaajien "ihmisyysaste". Tulokset voivat yllättää, sillä usein on käynyt niin, että ihminen on määritelty ohjelmaksi tai ohjelma ihmiseksi.
Kisan vuosittainen kunniapalkinto 2000 dollaria annetaan kaikkein ihmismäisimmin keskustelevalle simulaattorille. 25 000 dollaria taas on luvassa simulaattorille, jonka kirjoittamia vastauksia tuomarit eivät kykene erottamaan ihmisen kirjoittamista. Tätä palkintoa ei ole vielä koskaan jaettu.
Jos keskustelusimulaattori osaa tekstin lisäksi tulkita sekä kuulemaansa että näkemäänsä niin, että puolet tuomareista ei osaa erottaa simulaattoria ihmisestä, se ansaitsee 100 000 dollaria. Koska tällöin ohjelma olisi läpäissyt myös Turingin testin, lopetettaisiin myös kisan järjestäminen.
Ohjelmien käyttämistä menetelmistä, mutta paremmin varustettuna yleisin on edelleen Joseph Weizenbaumin jo vuonna 1966 suunnittelema eliza-menetelmä. Menetelmä on voittanut monta Loebnerin kisapalkintoa ja tullut useasti toiseksi tai kolmanneksi.
Eliza-tekniikassa ohjelma hakee käyttäjän kirjoittamasta lauseesta tunnistesanoja, vaikka "äiti" tai "isä" ja vastaa niihin esimerkiksi:
"Onko äiti(isä) -suhteesi sinusta ongelmallinen". Jos tunnistesanoja ei löydy, se lainaa viimeksi sanottua asiaa."
Ohjelmaan voidaan kirjoittaa teemoja, joihin hypätään silloin kun kahta edellistä tekniikkaa on riittävästi käytetty. Kehittyneemmät eliza-ohjelmat laajentavat tietokantaansa sitä mukaa kun ne keskustelevat tuomareiden kanssa.
Parhaimmillaan eliza-menetelmä tuottaa luontevaa tekstiä, mutta huijauksen paljastaminen on helppoa. Riittää kun kysyy saman kysymyksen useita kertoja tai kysyy mielettömyyksiä. Ihminen reagoi näihin kysymyksellä "Mitä?!", mutta ohjelma jatkaa sinnikkäästi samaa "puhettaan".
Eliza-menetelmä on internetin myötä synnyttänyt sivuilmiön. Chat-alueilla keskustellaan tuntemattomien kanssa näppäimistöltä kuin Turingin testissä. Eräät koiranleuat ovat laittaneet sijaisekseen eliza-tyyppisen ohjelman, ja ihminen huomaa saaneensa erikoisen tuttavan.
Enemmistö tekoälytutkijoista pitää joka tapauksessa Loebnerin kisaa viihteenä, koska se ei juurikaan edistä uusien menetelmien kehittymistä. Tekoälyn "grand old man" Marvin Minsky (s. 1927) puolestaan ärtyy pelkästä Loebnerin nimestä ja väittää kisaa "inhottavaksi ja typeräksi", koska se on vakavan tutkimuksen irvikuva. Loebnerin kisassa Turingin testillä mitataan älyn sijasta kykyä huijata tuomareita.
Kisan puolustajat toteavat, että ei mestaruustason shakkiohjelmien kehittäminenkään ole lisännyt ymmärrystä ihmisen älykkyydestä, vaikka alussa niin toivottiin. Shakkiohjelmien kehittäminen on silti luonut lukuisia uusia menetelmiä, kuten ohjelmia tiedon louhintaan internetin tietomassoista.
Lisätietoja:
www.loebner.net/Prizef/loebner-prize.html, www.turing.org.uk