Ihmiskunta on kokenut viime vuosikymmenten aikana ennennäkemättömän teknologisen mullistuksen. Tämän seurauksena maailman kaatopaikoilla ja välivarastoissa lojuu tällä hetkellä noin kuusi miljardia tonnia erilaista teknologiajätettä. Siis vajaa tonni jokaista maapallon asukasta kohden.
Hiukset pystyyn nostattavan arvion esitti toissa viikolla Baselin sopimuksen sihteeristöä johtava Katharina Kummer Peiry. YK:n alainen Baselin sopimus solmittiin tasan 20 vuotta sitten valvomaan vaarallisten jätteiden siirtoja maasta toiseen.
Ongelmajätteistä nopeimmin kasvaa elektroniikkajäte, jota ei 20 vuotta sitten edes luokiteltu omaksi jäteryhmäkseen. YK:n ympäristöohjelma UNEP on arvioinut, että uutta elektroniikkaromua syntyisi maailmassa vuosittain noin 50 miljoonaa tonnia.
Jos kyseisen määrän siirtäisi Suomeen ja jakaisi tasaisesti ympäri maan, jokaiselle neliömetrille riittäisi 148 gramman kökkäre eli noin kahden kännykän verran.
Eikä kysymys ole vain kännyköistä, tietokoneista ja televisioista, vaan yhtä hyvin teollisuuden laitteistoista, älykkäistä ajoneuvoista ja lukemattomista uusista kodinkoneista, pelilaitteista ja leluista.
Myrkkynuotioita
Kehityksen lasku maksetaan yhä useammin siellä, missä ei ole resursseja eikä ehkä haluakaan valvoa omien kansalaisten etuja.
Yksi pahimmista teknojätteen dumppauspaikoista on Ghanan pääkaupungin Accran kupeessa sijaitseva Agbobloshien alue. Paikalla vierailleen BBC:n toimittajan mukaan jätevuorissa lojuvat kaikki viime vuosien tietotekniikan huippumerkit Compaqista Delliin ja Canonista Hewlett-Packardiin.
Koneisiin teipatuista tarroista ilmenee, että ainakin Britannian oppilaitokset ja kunnalliset hallintoelimet ovat Agbobloshiessa hyvin edustettuina.
Aluetta kiertävät sadat lapset ja teini-ikäiset, jotka murskaavat koneita kivillä saadakseen metalliosat irti. Tietokoneiden johdoissa oleva kupari otetaan talteen polttamalla muoviosat pois.
Myrkkynuotiot savuttavat alueella seitsemänä päivänä viikossa. Jos tuli uhkaa sammua, sinne viskataan autonrengas tai pari.
Yksi työn touhussa olevista on 15-vuotias Ibrahim, joka saa tietokoneen näytön metallivaipan irti parissa minuutissa kivenmurikan avulla. Vaipan hän polkee kasaan jätteen seasta löytämillään talvilenkkareilla. Viidessä vaipasta hän saa noin 20 sentin korvauksen.
"Rehtori lähetti kotiin, kun koulumaksuja ei ollut maksettu. Täältä löytyvällä kuparilla ja raudalla voin hoitaa 80 dollarin maksut", Ibrahim kertoo ja tähyilee kauempana ahertavaa 9-vuotiasta veljeään Dalladia.
"Kierrätystavaraa"
Ympäristöjärjestö Greenpeace on ottanut alueen maasta ja vedestä näytteitä, joista on löytynyt huimia pitoisuuksia esimerkiksi lyijyä, dioksiineja ja ftalaatteja sekä muita muovien pehmennyksessä käytettäviä aineita.
Dioksiinit aiheuttavat syöpää ja ftalaattien tiedetään häiritsevän hormonitoimintaa. Salakavalin aine on lyijy, sillä se tylsistyttää kehittyvien lasten aivot.
Pahinta on se, että Agbobloshien alue Ghanassa on vain yksi monista vastaavista paikoista Afrikassa, eikä välttämättä suurin. Esimerkiksi Nigerian Lagosiin saapuu yhden arvion mukaan yli 100 000 käytettyä tietokonetta joka ikinen kuukausi.
Baselin sopimusta valvovan sihteeristön mukaan pääosa maailman elektroniikkajätteestä hävitetään nykyisin kehitysmaissa.
Osa viennistä on laillista, osa taas kansainvälisiä sopimuksia rikkovaa dumppausta. Jälkimmäisessä tapauksissa ongelmajätelastit yleensä naamioidaan "käyttökelpoisen kierrätystavaran" kaupaksi.
