Tampereelta Kolariin menevässä yöjunassa ei juuri kukaan nuku, koska kirkuva kummituskuoro pitää lapset ja vanhukset hereillä.
Syyllinen ei ole suinkaan oululainen mieskuoro Huutajat palaamassa esiintymismatkaltaan, vaan mystinen ulvoja, jolla on arvoituksellinen viesti: Metsän kuningas kuolee!
Toivola rakentaa uudessa nuortenkirjassaan jännitteitä ihan tavalliselle junamatkalle tai koulutunnille. Tiistaina Topelius-palkitussa kirjassa on kaikkiaan kaksitoista fantasia- tai kauhukertomusta.
Kirja on täynnä outoja ääniä, ryntäileviä hahmoja ja itsestään ilmestyvää haamukirjoitusta. Osa novelleista saa luonnollisen selityksen, toiset jättävät vaille vastauksia.
Teknologia-Oulu on yhden päättömän novellin takapiruna kyseenalaisella keksinnöllä. Niitä ei ole vissiin vielä näkynyt Oulun kaupunkiliikenteessä, mutta seututaksissa sellainen näyttää Toivolan kirjan mukaan olevan jo koekäytössä.
Kyseessä on Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan suunnittelijoiden rakentama satelliittiohjattu auto, joka osaa suunnistaa kaikkialla Oulun alueella ja Etelä-Lapissa.
Tähän tekniseen innovaatioon kuuluu Ken-barbien näköinen robottikuljettaja. Se säikäyttää matkustajana olevan Roosan pahanpäiväisesti, kun kuski nokkakolarin estääkseen rysäyttää penkkaan ja hukkaa päänsä:
"Päätä ja kaulaa sitoi vielä yhteen rykelmä erivärisiä johtoja, jotka muistuttivat verisuonia. Kädet olivat yhä kiinni ohjauspyörässä ja auto suunnisti eteenpäin."
Miksi ihmeessä tarvittiin niin paljon johtoja? Eikä mikrosiru olisi riittänyt?
Pitkän linjan nuortenkirjailijalle Ritva Toivolalle teknologinen kehitys on hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme - taiwanilaissyntyisen Ang Leen neljän vuoden takaista elokuvan nimeä lainatakseni.
Se sopii hyvin kuvaamaan myös Nettimato-nimistä novellia. Siinä kotitietokoneen tiedostoja syö pientä lohikäärmettä muistuttava otus, jolla on suomuinen ruumis, kolme päätä ja kuusi teräväkyntistä liskonjalkaa.
Toivolan tekstissä on yllättävää ajankohtaisuutta äskettäin Microsoftin internet-selaimessa havaitun tietoturva-aukon osalta. Kirjan tarinassakin tietokonejärjestelmästä löytyy maailmanlaajuisia vakavia haavoittuvuuksia.
Nettimato on vielä kesy kauhutarina niihin kauhuskenaarioihin verrattuna, millaista jälkeä oikeiden aukkojen kautta voi järjestelmille tehdä. Toivolan novellissa lohikäärme ryöstää neidon bittimaailmaan, mutta koska kyseessä on satu, sieltä löytyy tietysti myös lasermiekalla varustettu bittiritari.
Harmillista, että kirjassa käytetään näin itsestäänselviä, helppoja ja bliisuja käänteitä ja loppuratkaisuja.