Ajoittain kuulee ennustettavan, että ihmiskunta muuttuu tulevina vuosikymmeninä enemmän kuin viimeisten vuosisatojen aikana – teknologian kehityksen seurauksena. Nähtäväksi jää. Teknologiaa me ihmiset joka tapauksessa kehitämme tällä hetkellä nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan aikaisemmin.
Isossa kuvassa digitaalinen maailma ja fyysinen maailma sulautuvat erottamattomasti yhteen. Tulemme luopumaan kyberturvallisuuden käsitteestä, ja puhumme vain turvallisuudesta. Jo nyt muutamissa EU-maissa pohditaan, että kirjoitetaanko jatkossa kyberturvallisuusstrategioiden sijasta vain turvallisuusstrategioita, joiden erottamattomana osana digi- ja teknologia-asiat ovat. Monesti unohtuu, että tälläkin hetkellä fyysisen yhteiskuntamme toimivuus on hyvin riippuvaista kyberympäristön toimivuudesta.
Teknologian ja kybermaailman kehityksellä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia maailmanpolitiikkaan. Esimerkiksi presidentti Putin on todennut, että ”se joka hallitsee tekoälyä, tulee hallitsemaan maailmaa.” Yhdysvalloissa vastaavasti hiljattain julkaistussa raportissa todetaan, että ”olemme strategisessa kilpailussa. Tekoäly on tämän keskiössä. Kansallisen turvallisuuden ja talouden tulevaisuus on vaakalaudalla.” Maailmanlaajuinen kilpajuoksu on käynnissä monessa muullakin teknologian alueella kuin ainoastaan tekoälyn kehittämisessä.
Haasteena nykykehityksessä on poliittisen päätöksentekijöiden ja teknologian kehittäjien välinen kuilu. Liian usein poliittiset päättäjät eivät ymmärrä teknologian monimuotoisuutta ja vaikutuksia, ja toisaalta teknologian kehittäjät eivät ymmärrä poliittisia haasteita ja yhteiskunnallista kontekstia. Tätä vuoropuhelua on Suomessa nyt aktiivisesti vahvistettava.
Nykyhetkessä on syytä kiinnittää erityinen huomio neljään asiaan, joiden painoarvon voi arvioida lähivuosina kasvavan.
Ensinnäkin eettiset kysymykset. Siis kysymykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Teknologian tulevaisuuden tärkeimmät kysymykset ovat eettisiä. Olemme hiljalleen siirtymässä ”mitä teknologian avulla voidaan tehdä” -kysymyksistä yhä vahvemmin ”mitä teknologian avulla pitäisi tehdä” -kysymyksiin, joissa eettisyys ja eettiset valinnat ovat keskeisellä sijalla. Teknologian ja ihmisen välinen rajapinta hämärtyy jatkossa yhä enemmän, ja muun muassa geeniteknologian mahdollisuuksia pohdittaessa on kysyttävä, että mikä ylipäänsä tekee ihmisestä ihmisen tulevaisuudessa?
Toiseksi, kybermaailman vaikutusvaltaisimmat toimijat ja teknologian edelläkävijät eivät välttämättä
ole jatkossa valtioita. Kyse on globaalien teknologiasuuryrityksien kasvavasta merkityksestä ja vaikutusvallasta. Nämä yhtiöt ovat monesti kriittisiä yhteiskunnille infrastruktuuriratkaisuillaan, keräävät meistä dataa yhä kehittyneemmin keinoin, palkkaavat työmarkkinoilta ”parhaat aivot” ja omaavat mittavia resursseja teknologiakehitykseen. Eurooppalaisesta näkökulmasta huolestuttavaa on, että lähes kaikki nämä suuryhtiöt tulevat Euroopan ulkopuolelta. Jos emme saa synnytettyä innovatiivisia ja vahvoja eurooppalaisia ekosysteemejä tai ylipäänsä eurooppalaisia ratkaisuja, on jatkossa edessä syvemmän yhteistyön valinta kiinalaisten tai yhdysvaltalaisten yritysten välillä.
Kolmanneksi, merkittävimmät teknologia-ajan ”taistelut” tullaan käymään ihmisten mielistä, arvoista ja asenteista. Jo nyt viestintäteknologia ja teknologiariippuvuutemme tarjoaa tähän vaikuttamiseen pelottavan tehokkaita keinoja. Elämme jatkossa nykyistä merkittävästi kohdistetumman ja yksilöidymmän viestinnän keskellä, jota käytännössä ohjaavat meidät itseämme paremmin tuntevat algoritmit. Tällöin ei ole kyse nyt jo keskustelluista kuva- tai videomanipulaatioista vaan jostain aivan muusta. Niin yhteiskunnan kuin yksilöiden arvojen ja rakenteiden on oltava valvoja, jotta olisimme vähemmän alttiita psykologiselle vaikuttamiselle. Psykologisen vaikuttamisen aikakaudella me suomalaiset emme toivottavasti käänny toisiamme vastaan.
Neljänneksi, lisääntyvän teknologiariippuvuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus. Jo nyt esimerkiksi Kauppakamarin tutkimuksen mukaan 40 prosenttia suomalaisista yrityksistä olisi toimintakyvyttömiä yhden netittömän päivän jälkeen. Voi myös kysyä kuinka moni suomalainen tulisi toimeen ilman mitään älylaitteita edes yhden päivän. Teknologian tunkeutuessa yhä vahvemmin kaikille yhteiskunnan, liike-elämän ja arkipäivän toimintoihin – ja kehitysvauhdin kiihtyessä – on tarpeellista myös varautua tilanteisiin, jossa teknologia ei toimi toivotulla tavalla. Sietokyvyn merkitys korostuu. Erityisesti henkinen kyky sietää häiriötilanteita, kun matkaamme teknologian myötä yhteiskuntaan, jossa kaikesta tehdään mahdollisimman helppoa ja sujuvaa.
Teknologian kehitys haastaa maailmanlaajuisesti niin yhteiskuntia kuin yrityksiä kehittämään omia toimintojaan ja turvallisuuttaan vastaamaan uuden ajan tarpeita. Olemme vasta aivan alussa siinä, miten teknologia muuttaa työtä, elämäämme ja yhteiskuntaamme.
Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.