Teknologiateollisuuden työmarkkinaosapuolet pääsivät maanantaina sopuun palkankorotuksista tulevaksi vuodeksi. Uutta tuloksessa on, että työnantajien pitkään ajama malli palkankorotusten mitoituksesta yritysten kannattavuuden ja työllisyystilanteen mukaan hyväksyttiin työntekijäpuolella oikeastaan ensimmäistä kertaa.
Metalliliitto sai vastikkeeksi sopimukseen perälaudan. Jos yrityskohtaisista korotuksista ei päästä sopuun, sopimuksen piirissä oleville tulee prosentin yleiskorotus. Lisäksi päälle tulee tuolloin puolen prosentin henkilökohtainen erä.
Noin 200 000:a työntekijää koskeva neuvottelutulos voi olla askel kohti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n haluamaa paikallisen sopimisen mallia, jossa sopimukset tehdään yrityskohtaisesti. Malli sopii vientivoittoiseen teknologiateollisuuteen, jossa yritysten mahdollisuudet maksaa palkankorotuksia vaihtelee.
On eri asia, sopiiko malli ja laajeneeko se muille aloille. Toinen suuri kysymys on, miten sopimus vaikuttaa yleissitovien työehtosopimusten tulevaisuuteen. Joka tapauksessa yrityksillä on erilaiset mahdollisuudet maksaa palkankorotuksia. Kasvavissa, vahvoissa yrityksissä tuntuvatkin korotukset ovat mahdollisia, mutta yli rahkeiden menevät korotukset voivat olla toisille yrityksille liikaa.
Työmarkkinoiden perinteinen päänavaaja Metalliliitto katsoo sekin, että paikallisuuteen perustuva sopiminen parantaa työpaikkojen toimintamahdollisuuksia, auttaa työllisyyttä ja lisää ostovoimaa. Työpaikoilla arvioidaan talouden ja työllisyyden näkymät työnantajan ja työntekijöiden kanssa yhdessä syyskuun loppuun mennessä.
Teknologiateollisuudessa päädyttiin tällaiseen ratkaisuun, koska yritysten näkymät ovat talouden kohentumisesta huolimatta edelleen epävarmat. EK haluaa, että mallia alettaisiin toteuttaa pysyvästi kaikilla aloilla. Jo ennalta voi arvioida, että paikallisesta sopimisesta tulee lähivuosien tuloneuvottelujen kova kiistakapula.
Teknologiateollisuus näytti suuntaa, tosin vähemmän onnistuneesti, myös edellisellä kierroksella, jolloin se sopi alakohtaisista ja ylihintaisista korotuksista, jotka ajoittuivat juuri laman alle. Tuolloin muiden alojen palkankorotukset noudattivat samaa rataa.
Uusi sopimusmalli on konkreettinen esimerkki aikojen muuttumisesta työmarkkinoilla. Menneinä vuosikymmeninä oli tapana, että koko työmarkkinakenttä neuvotteli tulopoliittisista kokonaisratkaisuista.
Kolme vuotta on kulunut nyt siitä, kun EK:n aloitteesta ryhdyttiin tekemään alakohtaisia sopimuksia, ja neuvottelutuloksia alkoi tipahdella sopimusten pituudesta riippuen eri aikoihin. Tänä syksynä neuvotellaan monella eri alalla palkkaratkaisuista, jotka päätettiin vuosi sitten sopia vuoden päästä.
Syys-marraskuussa neuvotellaan reilun 200 000 palkansaajan sopimuksista tai palkoista useilla eri aloilla. Niissä näkee, laajeneeko paikallisen sopimisen malli muuallekin kuin teknologiateollisuuteen.