Kotimaisen pianokoulutarjonnan uusin tulokas on Antti Kaiholan ja Junio Kimasen Musikatti. Kilpaillakseen vakavasti Suomalaisen pianokoulun ja Pianon avaimen kaltaisten instituutioiden kanssa on uudella tulokkaalla oltava jotain omaa ja ainutkertaistakin tarjottavaa. Tähän vaatimukseen Musikatti vastaa Lauri Kilpiön mainioilla sävellyksillä ja teoriapuolen opetukseen keskittyvällä CD-romilla.
Pianopedagogisessa mielessä Musikatti etenee hyvin perinteisen mallin mukaan. Liikkeelle lähdetään keski-C:n ympäristöstä, ns. asemasoitto toimii motoriikan ja koordinaation tukena, ja nuotinlukutaidot kehittyvät yhtäaikaa soittotaidon kanssa.
Musiikin teoriaan ja säveltapailuun liittyvät asiat on tarkoitus opiskella mukana tulevan rompun pelejä pelaamalla. Tarjolla olevat pelit ovatkin varsin hulvattomia ja eri pelityyppejäkin on tarjolla kiitettävän monia. Teknisessä mielessä pelit ovat hyvin tehtyjä; niiden äänimaailma toimii ja animaatiot pyörivät siinä missä muissakin Macromedian työkaluilla tehdyissä multimediatuotteissa.
Pianokoulun kappaleet löytyvät levyltä myös ääni- ja videotiedostoina. Äänitiedostoa kuunneltaessa näytöllä näkyy soivan kappaleen nuottikuva, jossa kohdevalon kiila seuraa musiikin etenemistä. Idea on upea, ja osoittaa hyvin uuden teknologian perinteiseen opetukseen tuomat mahdollisuudet! Videoleikkeet sen sijaan tuntuvat kertakäyttöisemmiltä, onneksi vaihtelevat kuvakulmat kuitenkin pelastavat mallisuoritukset behaviorismin synkimmiltä haamuilta.
Pianokoulun ratkaisevin osa on tietenkin musiikki, ja tässä suhteessa Musikatti korjaa täydet pisteet.
Lauri Kilpiö on kirjoittanut oppilaille systemaattisesti eteneviä, pianonkäsittelyssä loogisesti vaikeutuvia ja ennen kaikkea riemastuttavia pikku kappaleita. Tyylit vaihtelevat perinteisestä tonaalisuudesta modernimpaan sävelkieleen, onpa mukana myös viihteellisempääkin musiikkia.
Vihkon loppuhuipennuksena olevat nelikätiset kappaleet voivat toimia myös pianopedagogien TYKY-arvioinnin apuna: se, joka pystyy kuuntelemaan Ratsastushumpan tai Tango pour ellen hymyilemättä on vähintäänkin vuorotteluvapaan tarpeessa!
Musikatin herättämät muutamat epäilykset ja kysymykset liittyvät lähinnä juuri teknologian käyttöön. Itse kirjasta on riisuttu sanallinen materiaali kokonaan pois.
Lyhyessä koekäytössä ehdin jo kaivata sivuille edes musiikkitermien sanastoa. Terminologia löytyy toki opettajan vihkosta, mutta selkeää sanastoa ei oppilaan käyttöön ole tarjolla.
Toinen varaus liittyy tietotekniikkaan yleensä: missä määrin kodeissa löytyy halua ja taitoa taistella lapsen soitonopiskelun ATK-ongelmien kanssa?
Omassa lyhyessä koekäytössäni ohjelma meni ainakin kerran Windows XP:n kanssa iloisesti rähmälleen. Ilman jatkuvaa päivittämistä romppu ei myöskään ole kovin pitkäikäinen, tietokoneohjelmallehan kymmenenkin vuotta on jo huikea ikä paperisen pianokoulun porskutellessa ongelmitta läpi vuosisatojen.
Musikatti löytyy myös internetistä, kuten teknologia-ajan pianokoululle sopiikin. Osoitteesta www.musikatti.net löytyy mm. teknistä tukea, pianopedagogien keskustelufoorumi, ohjelman imuroitava demoversio ja tuoreimpana lisäyksenä maksutonta lisämateriaalia.
Nettisivusto avaa suuria mahdollisuuksia, mutta vielä tällä hetkellä toiminta on aivan aluillaan. Aika näyttää, miten innokkaasti soitonopettajat tietoverkon omakseen ottavat.
