Suomen vientiteollisuudessa on havahduttu teknillisen mekaniikan osaamisvajeeseen. Vaikka tieteenala on joutunut ahtaalle erityisesti tällä vuosikymmenellä, huhut sen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Alaa sivuavaa kansainvälisesti arvostettua tieteellistä tutkimusta tehdään edelleen kaikissa tekniikan korkeakouluyksiköissä.
Alan keskeisenä kohteena on simulointitekniikka. Todellinen etulyöntiasema koneiden ja rakenteiden suunnittelussa voi syntyä, jos yritys tai viranomainen kykenee tekemään kriittisiä päätöksiä pelkästään tietokonesimulaatioiden tuloksiin perustuen.
Tällaisen päätöksentekokyvyn saavuttaminen edellyttää hyvin laaja-alaista osaamista muun muassa matematiikassa, mekaniikassa, materiaalitekniikassa ja tietotekniikassa. On kyettävä analysoimaan massiivisia datamääriä ja kehittämään esimerkiksi osittaisdifferentiaaliyhtälöihin perustuvia matemaattisia malleja.
Lisäksi mallit on validoitava kokeellisesti laboratorio- tai kenttäolosuhteissa.
Ministeriöiden ohjausvaikutus on yliopistojemme hallinnossa merkittävä. Olisi tärkeää, että eri ministeriöt keskustelevat myös koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteista keskenään.
Kansakuntamme turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta merkittävimpiä yksittäisiä investointeja ovat tuleva hävittäjähankinta ja meneillään olevat ydinvoimahankkeet.
On perin outo tilanne, jos niiden menestystä ei tueta riittävillä panostuksilla koulutukseen ja tutkimukseen.
Eräs konkreettinen ja edullinen toimenpide mekaniikan osaamisvajeen paikkaamiseksi olisi laskennallisen mekaniikan valtakunnallisen tutkijakoulun perustaminen.
Tutkijakoulu julistaisi haettavaksi nelivuotisia tohtorinkoulutuspaikkoja ja järjestäisi eri sidosryhmille avoimen vuosiseminaarin, jossa tutkimustuloksia esitellään ja malleja sovitetaan huomioimaan myös teollisuuden tarpeita.
Antti H. Niemi
yliopistotutkija, dosentti
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.