Laura Röntynen, 17, on valmistautunut Leevi Madetoja -pianokilpailuun vajaan vuoden ajan. Koulunkäynnistä johtuvia lyhyitä taukoja lukuun ottamatta hän on treenannut joka päivä vähintään pari tuntia kerrallaan. Pisimmillään sessiot venyvät kuuden seitsemän tunnin mittaisiksi.
Lukion toisen luokan suorittaminen haittaa kisaan keskittymistä, oulunsalolaisneito myöntää. "Mutta on sitä kouluakin pakko käydä."
Onneksi valmentaja, pianonsoiton yliopettaja Hannu Hirvelä Oulun konservatoriosta, ei ole hiostajatyyppiä vaan "ihmismäinen". "Ei hermostu, vaikken ehdi harjoitella seitsemää tuntia päivässä. Ymmärtää jos koulussa on rankkaa."
Hirvelän kerran pari viikossa vetämillä tunneilla hiotaan tekniikkaa, jossa Röntysen mukaan riittää parannettavaa kaikessa. Pienenä erityisongelmana hänellä on ranteiden ajoittainen lukkiutuminen.
Ilmaus "mennä maitohapoille" ei kuitenkaan sovi tähän yhteyteen, vaan kyse on siitä, etteivät kädet jousta lainkaan. "En vain löydä oikeata liikettä", pianisti selittää.
Kisaan valmistautumisen loppuvaiheessa Röntynen paukuttaa ainoastaan kilpabiisejä. Kukin osallistuja koostaa ohjelmansa enimmäkseen annettujen vaihtoehtojen pohjalta. Vapaavalintainen osuuskaan ei ole täysin nimensä veroinen, sillä siihen tulee sisältyä vuoden 1960 jälkeen sävellettyä musiikkia.
Hankalin kappale, Tapio Tuomelan Symmetry, edustaa viimeksi mainittua kategoriaa. "Vaikeinta siinä on musiikin löytäminen. Ne soinnut kuulostavat välillä aika epämääräisiltä", soittaja analysoi ja täräyttää malliksi pätkän nyrjähtäneeltä Kissanpolkalta kuulostavaa modernismia.
Mitään viime hetken elämäntapamuutoksia ei tarvita. Riittävästä unesta täytyy tietysti pitää huolta. Mutta tyhjennysharjoittelua tai muita valmennusniksejä ei pianismin alalla taideta käyttää. Ainakaan Röntynen ei sellaisista ole kuullut.
Ennen tiistaista lavalle nousuaan hän treenaa normaalisti. Ensimmäisen kilpailupäivän aamunakin on vielä konservatoriolla harjoitusaika varattuna, tosin vain sormien lämmittelyä varten.
Loisto-elokuvasta maallikon mieleen jäänyttä kikkaa, käsien huljuttelua lämpimässä vedessä, Röntynen on joskus kokeillut. "Se kuivattaa sormia. Ärsyttävän tuntuista."
Ja kun mahdollisuudet dopingiin lienevät konserttipianistilla olemattomat, niin voimme vain todeta: siinä se. Ei taikoja, ei temppuja - ei muuta kuin lavalle ja tuomariston eteen.
Asenne koitokseen on perinteisen urheilijamainen. "Odotuksia ei ole. En voi tietää, mitä tuomaristo haluaa. Tärkeintä on, että omasta mielestäni soitan mahdollisimman hyvin. Pitää sitten katsoa, mihin se riittää."
Aiemmin sijoituksia ei ole irronnut. Laura Röntynen debytoi Madetoja-turnauksessa jo 11-vuotiaana - mutta ei sporttivanhempien painostamana, vaan omasta tahdostaan. Nyt käsillä on kolmas kerta.
Jännittääkö?
"No jännittää! Nykyään se ei kuitenkaan haittaa. Ennen saattoi kädet täristä."
Kävi miten kävi, kisan päätyttyä Röntysellä on lupa olla kaksi viikkoa soittamatta. Luvan myöntää valmentaja.
"Mutta en ehdi lepäillä. Meillä on silloin koeviikkoja koulussa."
Sitten hän alkaa valmistautua - aluksi ajatuksen tasolla - runsaan vuoden päästä pidettäviin Sibelius-akatemian ja jonkin ammattikorkeakoulun musiikkilinjan pääsykokeisiin. Tähtäimessä siintää ammattilaisura.
Konsertti- vai opetuspuolella?
"Haluan sekoitukseksi."
VII Leevi Madetoja -pianokilpailu Oulussa 16.-21.1.