Oulun yliopisto menestyi Vaasan yliopiston kanssa parhaiten opetusministeriön viime vuoden toiminnan laatua painottavassa tuloksellisuusrahoituksessa. Opetusministeriön palautteessa Oulun yliopisto saa toiminnastaan kiitosta erityisesti laatutyöstään osana yliopiston kattavaa strategiatyötä.
Erityisen hyvänä pidetään yliopiston opetukseen liittyvää laatutyötä ja johtamisjärjestelmän kehittämistä. Opintoajat ovat pysyneet hallinnassa ja keskimääräiset valmistumisajat ovat laskeneet viime vuosina jatkuvasti.
Kuitenkin etenkin tekniikassa, matemaattis-luonnontieteellisellä alalla ja hammaslääketieteessä opetusministeriö kehottaa kiinnittämään vakavaa huomiota läpäisyn parantamiseen. Tämä edellyttää ministeriön mukaan toimia opetuksen kehittämisen ja opiskelijoiden opintoihin sitoutumisen lisäksi myös opiskelijavalintojen uudelleenarvioinnissa.
Ministeriö myöntää, että Oulun yliopisto on tehnyt uraauurtavaa ja myös valtakunnallisesti merkittävää työtä opetuksen ja opetussuunnitelmien kehitystyössä. Työn tulokset ovat myös muiden yliopistojen käytössä. Jatkuva määrällisistä tavoitteista jääminen on muodostamassa kuitenkin uhkan yliopiston tulevalle rahoituskehitykselle.
Tulosohjauksessaan opetusministeriö toteuttaa "tilaaja-tuottaja"
-mallia sopimalla kunkin yliopiston kanssa vuosittain, kuinka paljon kultakin koulutusalalta yliopiston tulee tuottaa maistereita ja tohtoreita vuosittain seuraavan kolmen vuoden aikana. Malli on yksikertainen ja sen on määrä tyydyttää sekä valtakunnallinen että alueellinen akateemisen työvoiman tarve sekä tuottaa kullekin yliopistolle toiminnan edellyttämät määrärahat. Malliin liittyy kuitenkin tekijöitä, joihin ei opetusministeriö eivätkä yliopistotkaan voi juurikaan vaikuttaa.
Tutkintotavoitteet saavutetaan yleisesti hyvin suosituimmilla koulutusaloilla, joilla hakijamäärät aloituspaikkoihin nähden ovat moninkertaiset ja kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Nämä koulutusalat saavat myös motivoituneimmat ja opiskeluedellytyksiltään parhaat opiskelijat. Ei ole ihme, että valmistumisprosentit ovat korkeat ja keskimääräiset valmistumisajat lyhyet.
Suosituimpia ovat taiteet, kasvatustieteet, humanistiset tieteet, oikeustieteet, kauppatieteet ja lääketiede. Oulun yliopistossa on näyttöä siitä, miten opiskeluaikoihin ja opintotuloksiin voidaan vaikuttaa opetuksen kehittämistoimin. Tämä on nähtävissä yliopiston kaikilla koulutusaloilla. On kuitenkin selvää, että opetuksen kehittämistoimilla on erittäin vaikeaa vaikuttaa niihin opiskelijoihin, joilta motivaatio ja edellytykset opiskeluun puuttuvat.
Monitieteisyys on Oulun yliopiston vahvuus. Se mahdollistaa moni- ja poikkitieteisten opetus- ja tutkimusohjelmien laadinnan. Se lisää myös yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkintomääriin perustuvassa määrärahojen jaossa monitieteisyys on kuitenkin ongelma. Todellisten uusien opiskelijoiden määrä Oulun yliopistossa on selvästi uuden opiskelupaikan vastaanottaneiden opiskelijoiden määrää pienempi, sillä vuosittain 2 200 uudesta opiskelijasta noin 300 on yliopiston sisällä koulutusalaa vaihtavia opiskelijoita.
Esimerkiksi kemia ja hammaslääketiede menettävät vuosittain runsaasti opiskelijoitaan lääketieteelle. Lisäksi matematiikan, fysiikan ja kemian laajan oppimäärän suorittaneita on tekniikan ja luonnontieteiden opiskelupaikkoihin nähden liian vähän nuorisoikäluokissa.
Ongelma tiedostettiin jo 20 vuotta sitten. Suomessa ikäluokkien koko pysyy lähes vakiona vuoteen 2010, mutta sen jälkeen ikäluokat alkavat pienetä. Lisäksi alueelliset erot nuorisoikäluokkien kehityksessä ovat suuret. Lapissa ja Itä-Suomessa väestön väheneminen on suurinta.
Rekrytointipohjan ohuudesta aiheutuvat ongelmat näkyvät jo, kun matematiikan, fysiikan ja kemian kirjoittajien määrät ylioppilaskirjoituksissa ovat pysyneet lähes muuttumattomina samalla, kun tekniikan ja eksaktien luonnontieteiden opintopaikkoja on lisätty runsaasti. Näillä aloilla alan vaihto sekä opintojen venyminen ja keskeytyminen on yleisintä.
Matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyvät ongelmat eivät ole ainoastaan suomalainen ilmiö. Useissa muissa maissa ongelmat ovat vielä suurempia. Esimerkiksi Iso-Britanniassa koululaisten erittäin huono menestys kansallisessa matematiikan ja luonnontieteiden arvioinnissa on johtanut vilkkaaseen keskusteluun ja huoleen.
Oulun yliopisto saa noin 80 prosenttia tekniikan opiskelijoistaan kahden pohjoisimman läänin alueelta. Tekniikan alan yhteisvalinnan sisäänpääsykokeissa teknillisiin yliopistoihin ja tiedekuntiin hakeneiden pistemäärien vertailu osoittaa, että rima tekniikan opiskeluun on alhaisin Oulussa.
Matematiikan sisäänpääsykokeessa Oulussa kokeisiin osallistuneiden keskiarvo oli 6,38 maksimipistemäärän ollessa 20. Vastaava luku muissa yksiköissä vaihteli Lappeenrannan 6,57/20 ja Otaniemen 8,87/20 välillä. Fysiikassa Ouluun hakeneiden keskiarvo oli 4,33/20, Lappeenrannassa 6,39/20 ja Otaniemessä 7,61/20. Lisäksi opetushallituksen tekemän perusopetuksen matematiikan oppimistulosten kansallinen arviointi 9. vuosiluokalla vuonna 2002 paljastaa Lapin ja Oulun läänien heikommat oppimissaavutukset muiden läänien tuloksiin verrattuna.
Edellä esitetyt luvut ja tutkimustulokset puhuvat karua kieltään. Erityisesti Pohjois-Suomen kouluissa ja opettajankoulutuksessa tulee selvittää syyt huonoihin tuloksiin ja ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Jos Oulun yliopiston rekrytointipohja tekniikassa ja eksakteissa luonnontieteissä entisestään heikentyy, vaikuttaa se yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn ja siten koko Pohjois-Suomen tulevaisuuteen.