Pitäähän ihmisen osata jotakin ihan itse, tuumaili äskettäin tuttava, joka ei väittämänsä mukaan tule koskaan hankkimaan autoonsa navigaattoria. Näkemyksessä on särmää. Koneen ohjeiden mukaan suunnistaminen on tietysti helppoa, mutta jotakin jää puuttumaan. Itse vaikeaa reittiä perille luovittuaan tuntee aitoa onnistumisen iloa. Navigaattorin ohjeiden mukaan kulkenut voi tuntea olleensa koneen jatkeena. Saattaapa kartanlukemisen taitokin ruostua.
Monet tekniset vempaimet tietysti tekevät elämästä yksinkertaisempaa. Vai tekevätkö lopultakaan? Digiboksiensa kanssa ähertäviltä kuulee värikkäitä arvioita tekniikan autuudesta yleensä ja juuri tuon laitteen käyttöominaisuuksista erityisesti.
Myynnissä on ollut ja ehkäpä on edelleen kehnosti toimivia, jopa täysin keskeneräisiä laatikoita. Niiden tekniikkaa voi toki pitää mielenkiintoisena, jos huumorintajua riittää.
Aivan liian monet suomalaiset ovat todenneet ostaneensa ensimmäiseksi sovittimekseen värkin, josta tulee käyttökelpoinen vasta huoltoliikkeen remontin jälkeen, jos tulee silloinkaan. Kodinkoneliikkeissä pulma tunnetaan. Laatikoita on palautettu ja vaihdettu paljon.
Huolet saattavat jatkuakin. Ylen kiire digiaikaan siirtymisessä ilmeisesti hyppyyttää suomalaisia vielä moneen kertaan. Alaa tuntevat ihmiset ovat epävarmoja siitä, riittävätkö nykyisten boksien ominaisuudet paria vuotta pitempään.
Paljon viisaampaa olisi ollut odottaa rauhassa, että tekniikkaa kehitetään vielä jonkin aikaa. Nyt televisiota katsovat suomalaiset joutuvat laitevalmistajien koekaniineiksi. Ja saavatpa vielä maksaakin siitä.
Vähintään arveluttava piirre on sekin, että digikiireen tuiskeessa maahan jää kuukausiksi katvealueita. Niissä asuvien televisio pimenee, kun analogiset lähetykset loppuvat syyskuun alussa. Vaihtoehdoksi sentään tarjotaan kohtuuhintaista satelliittivastaanoton pakettia, jolla peruskanavat saa näkyviin.
Kun kompensaatio ei kuitenkaan ulotu asennukseen, katvealueen katsojat joutuvat maksamaan väliaikaisesta ratkaisusta suunnilleen satasen verran ylimääräistä hintaa. Se ei ole oikeidenmukaista. Välittäneekö tuosta yksikään päättäjä? Suomalaisessa asenneilmastossa on tapahtunut ikävä muutos. Vain vähän jos lainkaan huolestutaan siitä, että kansalaiset ovat yhä useammissa asioissa eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen.
Se ei sentään ole tekniikan syy. Tai ehkä on välillisesti. Päätöksiä tekevät ovat niin tekniikkaan hurahtaneita, että yksittäisten ihmisten huolet jäävät taka-alalle.
Tietotekniikka on ollut monille suomalaisille hyvä bisnes. Kaipa juuri siksi niin usein unohdetaan haitat ja uhkat, joita tekniikka tuo mukanaan. Lukemattoman monet nuoret roikkuvat tietokoneen ääressä niin, että ihmissuhteiden opettelu unohtuu. Niin unohtuu myös terveellinen liikunta.
Netistä saa paljon myös hyödyllistä tietoa, mutta jos seurustelee enimmäkseen kuvaruudun kanssa, elämä jää monella tapaa vajaaksi.
Nyky-yhteiskunta ei tietenkään enää toimisi ilman tietotekniikkaa. Eli onko jo tultu asteelle, jossa tekniikka merkittävässä määrin hallitsee elämäämme? Vai hallitsemmeko me edelleen tekniikkaa ja samalla elämäämme? Vastaukset ovat varmasti vaihtelevia.
Ainakin lievä huolestuminen on paikallaan.