Uusi tekijänoikeuslakiesitys on tulkinnanvarainen ja sisällöltään ristiriitainen. Laillisesti hankitun aineiston kopioimisen yksityiskäyttöön pitää olla selvästi sallittua uudessakin laissa.
Neljä vuotta valmistellun tekijänoikeuslain voimaantulo kangertelee aivan loppumetreillä. Ensiksi eduskunnassa käytiin kova kamppailu siitä, voiko jumalanpalveluksessa esitettävästä musiikista periä tekijänoikeuskorvauksia. Suuressa salissa tulivat jyrätyksi sekä hallituksen että eduskunnan sivistysvaliokunnan kanta. Korvauksia ei aleta peritä.
Ennen kuin sisällöltään jo lukkoon lyöty laki ehti menneellä viikolla suuren valiokunnan käsittelyyn, oli noussut uusi myrsky joka pojan ja tytön oikeudesta kopioida ääni- ja kuvatallenteita yksityiskäyttöön.
Kiistaan keskiöön on noussut laite, joka lienee näihin asti ollut outo suurelle osalle kansaa ja kansanedustajia: mp3-soitin. Noiden laitteiden määrä on kasvanut huiman nopeasti erityisesti nuorison keskuudessa. Pienikokoisen, helposti mukana kulkevan laitteen yleinen käyttötapa on se, että siihen kopioidaan sisältö cd-levyiltä.
Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys voi vaikeuttaa näiden soitinten käyttöä, ja hankaloittaa muutakin tallenteiden kopiointia. Lain seurauksista on esitetty erilaisia tulkintoja, eikä se ole ollenkaan ihme, sillä pykälät vaikuttavat kyseenalaisilta yleisen oikeustajun kannalta ja keskenään ristiriitaisilta.
Lakiesityksessä sallitaan entisen lain tapaan levyjen kotikopiointi omaan käyttöön. Esitys kuitenkin kieltää kopiosuojausten murtamisen kopiointia varten. Lain valmistelua johtaneen virkamiehen mukaan kopiointi omaan käyttöön ei silti olisi rangaistavaa, vaikka murtaisikin kopiosuojauksen.
Opetusministeriön tiedote viime viikolta kuvastaa sekin lain sisällön pulmallisuutta. Ministeriö huomauttaa siinä, että kopiosuojatun teoksen tekijä voi vaatia korvauksen tai hyvityksen yksityiskäyttöönkin otetusta kopiosta. Tiedotteessa kuitenkin huomautetaan paljonpuhuvasti: "Voidaan arvioida, että vain poikkeuksellisissa olosuhteissa näin voisi tapahtua." Kuulostaa siltä kuin ministeriö antaisi vapaat kädet kotikopioinnin jatkamiselle nykyisen lain tapaan.
Voi siksi kysyä, miksi kopiosuojausten murtaminen sitten kategorisesti kielletään. Taustalla tässä on EU:n direktiivi, johon uutta lakia kiivaasti puolustava kulttuuriministeri Tanja Karpela vetoaa. Kopiosuojan murtamisen kielto on EU-direktiivin mukaista. Laki siis kirjoitetaan EU-säännöksen mukaiseksi, mutta samalla sanotaan sen meillä merkitsevän jotain muuta. Tätä voi kutsua huonoksi lainsäädännöksi.
Karpela esitti loppuviikosta arvion, jonka mukaan uutta lakia vastaan noussut vastustus olisi masinoitua. Näkemys on matalamielinen. Jos jokin lakiuudistus aiheuttaa vastalauseiden vyöryn, kannattaisi ensin miettiä, onko vika pykälissä.
Tekijänoikeuksien haltijoille kuuluu oikeudenmukainen korvaus teostensa kopioinnista. Sen ajatuksen luultavasti valtaosa musiikin kuuntelijoistakin hyväksyy. Suomessa tämä puoli on jo hoidettu. Se näkyy esimerkiksi siinä, että musiikin tekijänoikeusjärjestö Teosto saa Suomessa myytävistä tyhjistä kaseteista, cd- ja dvd-levyistä Euroopan korkeimpiin kuuluvat tekijänoikeusmaksut.
Monen musiikkia kuuntelevan kansalaisen on sen sijaan vaikea käsittää, miksi hän ei saisi kopioida kaupasta ostamansa äänilevyn sisältöä kotonaan toiseen kuuntelulaitteeseen. Laissa pitäisi tämä sanoa selkeästi, ilman epämääräisiä lupauksia seuraamusten epätodennäköisyydestä.