Pitkään veivattu Teknologian kehittämiskeskuksen eli Tekesin alueellistaminen on jämähtänyt pahaan pattitilanteeseen, riitelyksi TE-keskusten tulevaisuudesta. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen joulun alla esittelemä ratkaisumalli törmäsi hallituskumppani SDP:n palomuuriin. Soppaan laittoi tätä ennen oman lusikkansa kansliapäällikkö Erkki Virtanen, joka oli eri mieltä ministerinsä kanssa.
Väännössä oli siten kovat piipussa jo ministeriön sisällä, kun erittäin kovatasoisena tunnettu kansliapäällikkö julkisesti asettui vastustamaan esimiehensä hanketta. Mutta kuten aina vastaavissa tilanteissa virkamiestahto saa väistyä poliittisen tahdon tieltä. Ministeri on herra ja hidalgo talossaan. Hän antaa esitykset vikisivät virkamiehet mitä tahansa.
Kovempaan muuriin Pekkarinen törmäsi ministeriön ulkopuolella. SDP:stä ilmoitetaan suorasukaisesti, että esitys alueellistaa Tekesin toimintoja 14 yksikköön, joista on vahvoja seitsemän ei missään tapauksessa käy. Kysymys ei ole yksiköiden määrästä tai paikkakunnista. SDP:lle punainen vaate on se, että teknologiayksiköt irrotettaisiin hallinnollisesti TE-keskuksista suoraan Tekesin alaisuuteen. Myös kansliapäällikkö vastusti tätä.
SDP:ssä pelätään, että TE-keskusten toiminta rapautuu, jos niistä lähdetään irrottamaan joitakin toimintoja pois. Virtanen taas pelkää, että Tekesin tukia voitaisiin Pekkarisen mallissa jakaa aluepoliittisin eikä teknologisin perustein. Tätäkin suuremmaksi ongelmaksi Tekes-tiellä on noussut kiihtyvä riita TE-keskusten tulevaisuudesta ylipäätänsä.
Nyt niillä on kolme isäntää: kauppa- ja teollisuusministeriö, työministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Niistä jokainen suoltaa kehittämissuunnitelmiaan. Lisäksi työministeriö uhkaa lohkaista TE-keskuksista suoraan omaan ohjaukseensa 140 työvoimatoimistoa. Juuri tämä kamppailu on suurin hämmentäjä myös Tekes-ratkaisussa.
SDP:stä annetaan ymmärtää, että Tekes-yksiköiden pysymiselle TE-keskuksissa on myös teollisuuden hiljainen hyväksyntä. Se olisi saatu, kun keskukset seitsemän vuotta sitten Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana synnytettiin.
TE-keskusten tulevaisuudesta nostivat älämölön myös maan 15 keskuksen johtajat. He huusivat pääministeri Matti Vanhasta apuun ja viheltämään koko pelin poikki. Pelkona on se, että edellisen hallituskoalition aikana pystyyn polkaistu TE-keskusrakennelma luhistuu kuin korttitaloa.
Juuri tämä on pääsyynä siihen, miksi Tekesin alueellistamisesta, jonka päämäärää on kiistatta hyvä, tuli tällainen soppa. Kenelläkään ei ole yhtään mitään sitä vastaan, että Tekesin resursseja alueilla lisätään. Sähläys ja peli syntyi siksi, että samaan keitokseen on sekoitettu liian monta asiaa ja hallinnoinnista on synnytetty poliittinen reviiritaistelu. Tehosekoittamina pyörivät eri tahojen arvovallat. TE-keskusten tulevaisuuden suurin uhka ei kuitenkaan ole Tekes-ratkaisu, vaan se, mitä demarijohtoinen työministeriö tekee.
Tekes-päätöksen viipymisestä ovat taas kärsineet ennen muuta asiakkaat, yritykset. Toki epävarmuus muutostilasta on syönyt myös TE-keskusten henkilökunnan energiaa.
Yritysten näkökulmasta katsottuna on sama, kuka hallinnoinnista vastaa. Firmoille on tärkeintä se, että ne saavat tarvitsemansa palvelut mahdollisimman joustavasti, pätevästi, tehokkaasti ja keskitetysti. Ratkaisua on yritetty aikaansaada jo kerran hallinnon ja kehittämisen ministerivaliokunnassa, mutta eteenpäin ei päästy. Ensi viikolla yritetään uudestaan.
Kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehillä ei ole työpöydillään mitään uutta pohjaesitystä eikä sellaista ole Pekkariselta tulossakaan. Hänen on kuitenkin pakko yrittää neuvotella jotain kompromissia demareiden kanssa, jos tarkoitus on päästä ratkaisuun.
Ongelma on nyt se, miten löydetään lopputulos, jossa jokainen jollakin tavalla säilyttää kasvonsa. Ainakaan Pekkarista ei voi vetää täysin kölin alta, onhan hänen esityksellään myös Tekesin johdon täysi tuki.
Huonolta vaihtoehdolta kuulostaa se, että kelloja siirrettäisiin kaksi vuotta taaksepäin ja palattaisiin nollatilanteeseen. Kuka tästä hyötyisi? Ei ainakaan Tekesin alueellisen vaikuttamisen vahvistaminen ja kansallisten ohjelmien toteuttamismahdollisuuksien laventaminen, mitkä ovat koko alueellistamisajatuksen ydin. Nollaratkaisussa Tekes jatkaisi toimintaa Helsinki-keskeisesti ja koko rahakukkaro pysyisi pääkaupungissa.
Entä se, että Pekkarisen malli pilkottaisiin, toteutettaisiin osin ja haudattaisiin osin? Perustetaan alueelliset Tekes-yksiköt, mutta pidetään ne edelleen TE-keskusten alaisuudessa? Tätä kompromissia puoltaisi se, että kaikissa muissa kehittämishankkeissa yhtenä keskeisenä lähtökohtana on saada palveluluukkuja enemmän yhteen. Pekkarisen Tekes-mallissa mentäisiin toiseen suuntaan. Onko suunta oikea vai väärä, siitä ollaan kahta ja täysin päinvastaista mieltä.
Entisissä punamultahallituksissa sulle mulle -kompromissit olivat miltei jokapäiväisiä. Nyt Pekkarisen ja keskustan voima ei yksin riitä hallituksessa Tekes-ratkaisuun läpiviemiseen. Jotain lehmänkauppoja tarvitaan. Avaimet ovat Pekkarisella, mutta onko lukko SDP:llä?
Niin tai näin, joku kauppatavara punamullan osto- ja myyntiliikkeestä on pakko keksiä, jos ratkaisuun tosissaan pyritään. Surkeinta, jopa anteeksi antamatonta olisi, että hanke lässähti politikoinnin ja reviiririitelyn vuoksi kokonaan. Kenen arvovalta kestää tämän?