Oulu
Työtä kyllä riittäisi, mutta tekijä puuttuu syystä tai toisesta. Usein kysymys on siitä, että työ tuottaa vasta pitkällä tähtäimellä. Metsiä ei harvenneta, jätettä ei lajitella, vanhuksille ei järjestetä liikuntaa.
Metsäkeskuksen koneet ojittavat soista metsää Limingassa, mutta tehtävää riittäisi muuallakin. Pohjois-Pohjanmaan metsien kasvuvauhti on lähes kaksinkertaistunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana mittavien suo-ojitusten ansiosta. Nyt kasvu uhkaa taantua, sillä ojituksia ei tehdä riittävästi.
Metsäkeskuksen Pohjois-Pohjanmaan piirin johtaja Niilo Piisilän mukaan kunnostusojitusten tarpeeksi on arvioitu 25 000 hehtaaria, mutta tämän vuoden tavoite on 17 000 hehtaaria.
Ensiharvennushakkuita pitäisi tehdä puolitoista kertaa nykyistä enemmän. Yksityisiä metsänomistajia on vaikea saada innostumaan, sillä puuha on kallista ja tulot jäävät lyhyellä tähtäimellä pieniksi.
"Harventamatta jättäminen tietää ongelman siirtämistä tulevaisuuteen ja ylitiheys pahenee entisestään. Ensimmäisten harvennusten tulot jäävät saamatta, puuston järeyskehitys hidastuu ja seuraavienkin harvennusten tulot jäävät pienemmiksi", Piisilä toteaa.
Vanhusliikunnalla säästetään
Julkisella sektorilla töitä jää tekemättä rahapulan vuoksi, vaikka se tuleekin kalliimmaksi.
"Tärkein tekemätön työ vanhusten hoidossa on ikääntyneiden liikunnan terveysvaikutusten hyödyntäminen", sanoo Oulun kaupungin vanhustyön johtaja Pentti Koistinen.
Niilo Koistisen mukaan resursseja tai kattavaa liikuntapaikkasuunnitelmaa ei ole, vaikka kustannushyöty on selvästi tutkimuksissa osoitettu. Ikäihmisille suunnatut kuntosalit ja laitteet tosin ovat mukana kaupungin talous-
arviosuunnitelmassa.
Myös yritystoiminnan mahdollisuuksia olisi olemassa. Yksityisistä palveluista hyötyisivät ne arviolta 70 prosenttia yli 75-vuotiaista, joilla on varaa maksaa. Loput jäisivät julkisen sektorin hoidettaviksi.
Myös erilaiset järjestöt ovat voisivat olla mukana vanhusliikunnan järjestämisessä. Koistisen mukaan kolmannen sektorin järjestöt ovat halvempia ja ammattitaitoisia.
"Järjestöjen resurssit eivät kuitenkaan ole loputtomat", Koistinen muistuttaa.
Kaupunki patistaa ympäristönhoitoon
Työtä jää tekemättä myös siksi, että ohjeista ja määräyksistä ei piitata. Oulussa kaatopaikalle viedään vuosittain 30 tonnia lajittelematonta rakennusjätettä, josta suuri osa olisi polttokelpoista rahanarvoista tavaraa. Valtakunnallinen rakennusjätteen kierrätys tavoite on 75 prosenttia, kun Oulussa päästään 35 prosenttiin.
"Tulee halvemmaksi viedä rakennusjäte kaatopaikalle. Lajittelu maksaa", ympäristöjohtaja Pekka Vuononvirta Oulun kaupungin ympäristövirastosta harmittelee.
Edelleen ajatellaan, että jätehuollon pitäisi olla ilmaista ja helppoa. Kaupungin patistuskeinoja ovat määräykset, taksat ja valvonta.
"Pitäisi saada menemään korvien väliin, että jätehuolto on yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Tekemistä on niin tuottajilla kuin kunnillakin", Vuononvirta sanoo.
Kaupunki pystyy puuttumaan asiaan silloin, kun kyse on erimerkiksi terveyshaitoista tai ympäristörikoksista, mutta heitteille jätetyn romuauton pois vieminen ei ole automaattisesti kaupungin tehtävä.
Oulun keskustan puistot pysyvät siisteinä, mutta kovin kauas kaupungin rikkalapio ei yllä.
"Jokaisen kuntalaisen pitäisi huolehtia ympäristöstään. Esimerkiksi Otto Karhin puiston kioskin edusta on aamuisin kuin kaatopaikka. Ihmiset eivät välitä", Pekka Vuonovirta sanoo.
