Havuja perkele. Ja kaarnaa ja käpyjä. Ei ole perinteisen tyylin kannattajan helppo hiihdellä näinä talvimyrskyjen jälkeisinä päivinä: pitovoiteet keräävät tuulen tuomat karikkeet ladulta ja meno on sen mukaista.
Toisaalta nämä metsän antimet tarjoavat edes vähän lepoa lipsuvien suksien piinaamille jaloille; tiettävästi markkinoilla kuitenkin pitäisi olla parempia pitovalmisteita kuin pihka.
Mikä avuksi, kun suurin toivein ja tarkasti ohjeiden mukaan asennettu teippi tai pikavoide ei pidä, ei vaikka kuinka potkaisisi?
"Jos teippi ei pidä, vikaa pitää hakea jostakin muualta kuin siitä. Se toimii nollasta pakkaseen, niin kauan kuin tarkenee hiihtää. Pito loppuu vain vesikelillä", sanoo Oulun Hiihtoseuran hiihtojaoston puheenjohtaja Lauri Palosaari.
Ongelma pitoalueessa, tekniikassa tai suksissa
Palosaari on opetellut voiteluniksit kantapään kautta, sillä perheessä on kaksi aktiivista kilpahiihtäjää.
Hänen mielestään kuntoilijan pito-ongelmat johtuvat todennäköisimmin sopimattomasta suksesta, huonosta tekniikasta tai siitä, että suksen pitoalue on haettu väärin.
"Vanha paperitesti ei ole niin luotettava kuin luullaan. Pitoalue voi mennä liian taakse, mikä kyllä aiheuttaa ongelmia. Asia korjaantuu helposti, kun aloittaa teipin vetämisen hieman edempää. Ei kuitenkaan liian edestä, koska silloin suksi tökkää", Palosaari neuvoo.
Sitä, olisivatko jonkun toisen valmistajan voiteet parempia kuin toisen, ei kuntoilijan kannata edes miettiä. Palosaari vakuuttaa, että kaikilta löytyy jokaiselle sopivat valmisteet; pito, sen paremmin kuin luistokaan eivät voiteita vaihtelemalla parane.
Suksen valinta on erityisesti kuntohiihtäjälle vaikeaa. Mitäpä sitä muuta voi kuin luottaa myyjään.
Lauri Palosaari sanoo, että kaupassa ei pidä vähätellä taitojaan tai hiihtomääriään. Jos kertoo, että aikoo hiihdellä silloin tällöin ja luultavasti vähän, saa matkaansa juuri siihen tarkoitukseen sopivat välineet.
"Myynnissä on luvattoman huonoja suksia. Varsinainen kuntohiihtäjän sudenkuoppa on, että mennään ostamaan sukset halvalla kevään viimeisistä myynneistä. Parhaat on silloin ihan varmasti viety ja heikoimmat jäljellä", Palosaari sanoo.
Huoltopohjustus
ennen voiteita
Teippiä ei siis kannata syyttää, jos mäen päälle joutuu kävelemään. Lauri Palosaari pitää myös uusia pikavoiteita, niin luistoa kuin pitoakin hyvinä ja helppoina kuntoilijan valmisteina.
"Pikapito antaa teippiä enemmän pelivaraa, jos sitä osaa käyttää. Voidekerroksen paksuudella voi säädellä pitoa, mutta teipin päälle ei voi vetää toista teippiä", hän sanoo.
Voiteluongelmat voivat johtua myös huonosta perustyöstä. Suksille pitää tehdä huoltopohjustus, ennen kuin niille tarjoilee varsinaisia voiteita. Luistoalueille vedetään ensin pari kerrosta pehmeää vahaa ja kolmanneksi kovempaa. Pitoaluetta ei pohjusteta, vaan se karhennetaan hiekkapaperilla.
Jos käytetään purkkipitoa, alimmaiseksi on hyvä laittaa silitysraudalla pohjavoide. Vasta tämän jälkeen on varsinaisen luisto- ja pitovoitelun aika. "Itse suksi on kuitenkin kaikkein tärkein. Hyvän voi pilata voitelemalla, mutta huonosta ei saa toimivaa millään konstilla", Palosaari korostaa.