Jääkiekkoilija Janne Niinimaa muistaa murrosikänsä elävästi. Finnien sijasta jääliläinen murehti pelejään. Niinimaa oli maankuulu lapsitähti, jolta laji-ihmiset odottivat ihmeitä joka ottelussa.
"Stressasin pelejä valtavasti. Oli pelkoja ja unettomia öitäkin", Niinimaa myöntää.
Nyt, 32-vuotiaana, Niinimaa on maailmanmestari, 800 NHL-ottelun veteraani ja miljonääri. Pelaaja vastasi hänelle asetettuihin odotuksiin - toisin kuin suuri osa urheilun lapsitähdistä.
Niinimaata vuoden vanhempi tennispelaaja Jennifer Capriati oli 1990-luvun tunnetuimpia lapsitähtiä. Capriati voitti olympiakullan Barcelonassa 1992, mutta periamerikkalaisen pintakiillon alla piilotteli ahdistunut nuori nainen.
Hämmentyneisyyttä kuvaa, että miljoonien taalojen mainossopimukset solminut urheilutähti jäi kiinni näpistelystä.
"Kun peli loppui, maltoin tuskin odottaa, että pääsen kentältä pois. Olin henkisesti loppu. En ollut tyytyväinen itseeni, tennikseeni, elämääni, valmentajiini, ystäviini", Capriati kuvaili elämänsä synkintä jaksoa.
Lopulta Capriati sai asiansa järjestykseen ja kypsyi kolminkertaiseksi grand slam -turnausvoittajaksi. Tarina olisi voinut saada myös toisenlaisen lopun.
Vain luupää
kestää höykytyksen
Liikuntapedagogiikan professori Jarmo Liukkonen on perehtynyt teinitähteyden autuuteen ja julmuuteen. Moni Niinimaata ja Capriatia lahjakkaampi urheilija uupuu matkalla huipulle.
"Siperia opettaa ja luupäät jäävät jäljelle", kiteyttää Liukkonen, joka tekee yhteistyötä muun muassa mäkihypyn ja yhdistetyn maajoukkueiden kanssa.
Haavemaailmasta ryminällä pudonneiden lapsitähtien kohtalo on rujo. Osa oman identiteetin vaurioista ei parane välttämättä ikinä. Pahimmillaan edessä on syömishäiriöiden ja masennustilojen karmiva kierre.
"Ongelmat alkavat, kun lapsitähti ei hyväksy itseään sellaisena kuin on", Liukkonen kuvailee.
Teinitähden ympärillä riittää hälinää. Neuvoja jakavat omat vanhemmat, valmentaja, agentti, media ja kaverit. Pää on vaikea pitää kylmänä.
"Itse loin silti eniten paineita. Tiesin, että minulla on lahjat jääkiekkoiluun. En halunnut munata tilaisuuttani", Niinimaa muistaa.
Olennaisin kysymys on, miksi lapsi urheilee. Liian usein nuori pelaa ja harrastaa jonkun muun kuin itsensä vuoksi. Puheet maineesta ja mammonasta sumentavat helposti myös vanhempien todellisuudentajun.
"Silloin ollaan harhateillä, jos vanhempien rakkaus on kiinni lapsen urheilusuorituksesta", Liukkonen korostaa.
Tähdet menevät,
tähdet tulevat
Liukkosen mukaan nuorille tulisi tarjota nykyistä pehmeämpi lasku huippu-urheilun raadolliseen maailmaan. Kun 17-18-vuotias lupaus lähtee kiertämään kansainvälisiä kisoja, ovat odotukset kohtuuttomia.
"Lapsi lopettaa kilpailun, kun touhu käy liian ahdistavaksi. Meidän aikuisten ajattelu on liian suorituskeskeistä", Liukkonen linjaa.
Kritiikin kärki kohdistuu myös mediaan, jolle lapsitähdet ovat herkullista riistaa. Hehkutuksen suodatus on oma haastava taiteenlajinsa.
"Pitää varmaan paikkansa, että et ole koskaan niin hyvä tai niin huono kuin lehdet kirjoittavat", Janne Niinimaa hymähtää.
Lapsitähdet tulevat ja menevät. Ennen Niinimaata Oulun alueen jääkiekkopiireissä kohistiin Reijo Ruotsalaisesta ja Kari Jalosesta, hänen jälkeensä Jari Viuhkolasta ja Joni Pitkäsestä.
Tämän hetken kuuma nimi on 16-vuotias Mikael Granlund, joka pelaa Kärppien B-junioreissa. Myös Niinimaa on kuullut juonikkaasta hyökkääjästä, jonka tulevasta NHL-urasta jotkut ovat tiettävästi lyöneet jo vetoakin.
"Minulla on hänelle vain yksi neuvo. Älä stressaa pelejä niin paljon kuin minä aikanani", Niinimaa virnistää.
