Äidin huomio kiinnittyi 11-vuotiaan tytön jatkuvaan tekstiviestittelyyn.
Hän pyysi lapsen puhelinta katsottavakseen ja löysi noin tuhat aikuisen miehen ja hänen tyttärensä välistä tekstiviestiä. Puhelimessa oli myös molempien alastonkuvia.
Äiti vei asian poliisille. Paljastui, että vuonna 1978 syntynyt oululaismies on vokotellut internetissä kymmeniä alaikäisiä tyttöjä. Häntä epäillään nyt useista vakavista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.
Äiti teki juuri niin kuin äitien minun mielestäni kuuluukin tehdä. Hän tunsi tyttärensä ja huolestui, kun tämä alkoi käyttäytyä poikkeavasti.
Tuskinpa hän tuolloin arvasi, mihin pyyntö viestien näyttämisestä lopulta johtaisi. Todellisuus teinin tekstiviestittelyn takana oli taruakin karumpaa.
Tuota todellisuutta elävät joka päivä liian monet suomalaislapset. Nuoret tytöt ja pojat, jotka ovat joutuneet seksuaalirikollisten pihteihin. Heidän kännykkäviesteihinsä, Irc-galleriaan, Facebookiin, Ask.fm:ään, Instagramiin, Kik:iin ja WhatsAppiin satelee seksiviestejä.
Vanhemmat luulevat, että lapselle jatkuvasti kilahtelevat viestit ovat tämän koulukavereilta. Lapsi itsekin voi luulla niin.
Lähtökohtaisesti vanhemmalla ei ole oikeutta tutkia lapsensa kännykkää. Viestintäsalaisuus on perusoikeus, joka kuuluu kaikille. Myös lapsille. Sitä rikkova syyllistyy viestintäsalaisuuden loukkaukseen.
Mutta onko viestien lukeminen sittenkin oikeutettua tilanteessa, jossa vanhempi epäilee lapsen joutuneen vaaraan?
Asiantuntijoiden näkemykset vaihtelevat. Toisen mielestä se on kaikissa tilanteissa laitonta, toiset pitävät sitä sallittuna tietyissä olosuhteissa.
Muistutetaan, että perusoikeuksiin ei saa hevillä puuttua. Sille täytyy löytyä riittävän täsmällistä ja oikeudellisesti pitävää perustaa. Sitä ei saa tehdä silkkaa uteliaisuuttaan.
Mutta silloin kun vanhemmalla on perusteltu syy epäillä lapsensa joutuneen tai olevan joutumassa rikoksen uhriksi, saa viestit tutkia.
Näin sanoo Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Hänen mielestään viestit voi tutkia myös siinä tilanteessa, jos lapsen turvallisuus on muutoin uhattuna.
Tolvanen kiinnittää huomiota lapsen ikään. 12 vuotta pidetään Suomessa eräänlaisena ohjeellisena ikärajana siitä, minkä ikäisen lapsen tahto pitää ottaa huomioon.
Esimerkiksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa kysymyksissä tätä vanhemmilta lapsilta kysytään heidän mielipidettään.
Tolvasen mielestä alle 12-vuotiaan kännykän voi tutkia ”suhteellisen huoletta”. Tätä vanhempienkaan lasten kännykän tutkiminen ei ole hänen mielestään rangaistavaa, jos sen tarkoituksena on paljastaa lapseen kohdistuva vakava rikos.
Mitä vakavampi uhka on, sitä suurempi oikeus viestien setvimiseen vanhemmilla on, hän summaa.
Myös nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss on katsonut, että vanhemmalla on mahdollisuus lukea lukea lapsensa yksityisviestit tietyin edellytyksin.
On sanomattakin selvää, että jälkikasvunsa viestit luvatta lukeva vanhempi saa vastaansa sydämistyneen lapsen. Tulee silmille sillä raivolla, millä vain teini voi tulla.
Siksi olisi parasta, jos hän näyttäisi viestit itse. Toimisi kuten äidilleen alastonkuvaviestit näyttänyt 11-vuotias tyttö.
Eräs toinen äiti ratkaisi ongelman tekemällä selvät pelisäännöt kännykän käytöstä. Hän osti matkapuhelimet ja liittymät ja antoi ne lastensa käyttöön sillä ehdolla, että vastineeksi hän saattaa joskus vilkaista puhelimia.
Äiti siis maksaa laskut kuten monet muutkin äidit. Mutta hän voi olla heitä varmempi siitä, että hänen lapsensa ovat turvassa.