Vuosia kestänyt valistus ja valitus koululaisten liikkumattomuudesta ei ole mennyt toivotusti perille. Kainuussa yli 3 600 peruskoululaiselle tehty kysely toistaa aikaisempien valtakunnallisten selvitysten karua tulosta: etenkin vanhemmista koululaisista selvä enemmistö liikkuu aivan liian vähän.
Hengästystä ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa pitäisi harrastaa alakouluikäisenä pari tuntia päivässä ja yläastevuosinakin reilun tunnin verran. Moni lapsi ja nuori ei tavoitteeseen yllä, vaan istuu toistuvasti passiivisesti yli kahden tunnin jaksoja enimmäkseen näyttöruutuun tuijottaen.
Lasten- ja perheliikunnan kehittäjä Ira Saarinen Kainuun Liikunnasta sanoo, että yläasteelle siirtyminen salpaa monen lapsen liikkumisen pahasti.
"Kuutosella ollaan vielä alakoulun pihan kingejä ja juostaan sekä pelataan mielin määrin. Seiskalla sitten pitääkin jostain syystä ottaa viileästi eli seisoskella välitunnit paikallaan."
Kipinä kytee
Saarinen varoittaa kuitenkin sortumasta syyttelyyn. Murrosikä on nuorelle myllerrys, jossa leikkimisen ja liikunnan tilalle totta kai nousee paljon jännempiä kiinnostuksen kohteita.
"Se kuitenkin on osoitettu selvästi, että jo kipinä liikkumiseen on saatu kytemään jo pieneen lapseen, liikunnan ilo hyvin todennäköisesti roihahtaa uudelleen joskus nuoruuden myrskyjen tasoituttua", Saarinen tähdentää.
Kainuussa ja muuallakin harvan asutuksen alueilla nuorten liikuttamiseksi eivät käy samat keinot kuin kaupungeissa. Esimerkiksi Turun seudulla Koulut liikkeelle -hankkeessa liikkumista lisättiin kannustamalla lapsia taittamaan koulumatkansa lihasvoimin. Kainuussa moinen ei oikein onnistu.
"Meillä on monella lapsella siihen liian pitkät koulumatkat. Kajaanin ulkopuolella lähes 40 prosenttia on koulukuljetuksen piirissä. Kun koulupäivälle saattaa kertyä kuljetusten kanssa pituutta yli kahdeksan tuntia, ei siihen enää oikein kärsi liittää iltapäivätoimintaakaan", Ira Saarinen valottaa syvän maaseudun tilannetta.
Saarisen mielestä sivukylillekin pitäisi saada nykyistä enemmän ohjattua liikuntaa. Tukikohtina voivat toimia vaikka kyläkoulut.
"Sellainenkin jako näkyy, että pieni osa lapsista ja nuorista harrastaa ohjattua liikuntaa melkein joka päivä ja toinen ääripää ei ollenkaan. Ohjattu liikunta on tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin omaehtoinen toiminta."
Raha ei ratkaise
Koululiikunta inhottaa ja pelottaa yhä osaa lapsista. Viidennes Kainuun koululaisista ei pidä liikuntatunneista edes melko paljon. Toisaalta selvä enemmistö haluaisi liikkua koulupäivän aikana ohjatusti nykyistä enemmän.
"Koululiikunta taitaa olla ikuinen pohdinnan ja suunnittelun kohde. Kun ollaan tekemisissä suuressa joukossa oman kehon kanssa, on epäonnistumisia vaikea sietää. Tärkeää olisi tarjota liikuntatunneilla monipuolisesti eri lajeja. Niin mahdollisimman moni voisi innostua jostain", Saarinen sanoo.
Lasten ja nuorten liikuttamiseksi tarvitaan Saarisen mielestä enemmän asiaan paneutumista kuin rahaa. Raha ei korjaa asiaa, jos asenteet ja arvostus ovat pielessä.
"Kun rahasta kuitenkin puhutaan, pitää päättäjien muistaa, että sijoitus lasten liikuntaan maksaa itsensä takaisin korkojen kera terveempinä aikuisina", Saarinen korostaa.