Edessä on haastava työmarkkinakevät, jota talouslama vaikeuttaa. Hyvänä aikana tehty Tehy-sopimus sotkee kuntapuolen neuvotteluja.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Vanha viisaus marssii vastaan alkuvuonna käytävissä työehtosopimusneuvotteluissa. Niissä on edessä mahdollisimman paha saksiliike: talous on kuralla pahemman kerran ja samaan aikaan kuntasektorin neuvotteluja sotkee entisestään talouden hyvänä aikana 2007 tehty Tehy-ratkaisu.
Työehtosopimustilanne on ylipäätäänkin alkuvuonna haastava. Julkisen sektorin sopimukset umpeutuvat tammikuun lopussa. Elinkeinoelämän keskusjärjestön EK:n jäsenyrityksissä yli puolen miljoonan työntekijän, reilusti useamman kuin joka toisen, sopimukset ovat katkolla tammi-huhtikuussa.
Vaikeusastetta vain lisää se, että työnantajaleiri katkaisi joulukuussa yritykset hakea jonkinlaista raamiratkaisua. Edessä on siis liittokierros, jolla itse kukin neuvottelee miten taitaa. Liittokierroksella voi olla piittaamatta yleisestä linjasta saati sinänsä tupokammoisen työnantajapuolen jo tehtyjen sopimusten pohjalta malliksi tyrkyttämästä puolen prosentin korotuslinjasta.
Kiharaisin tilanne on kuntapuolella, jolla noin 430 000 virkamiehen ja työntekijän sopimukset ovat katkolla. Enemmän kuin joka toinen kunta korotti veroprosenttiaan täksi vuodeksi, mutta korotukset eivät paljon lämmitä, koska verotuotot alenevat. Päivittäisiin menoihin tarvittavista veronkorotuksista ei riitä rahaa palkankorotuksiin.
Työmarkkinoilla muistetaan hyvin vuosi 2007, jolloin hoitajien ammattijärjestö Tehy vauhditti palkkatavoitteitaan uhkaamalla joukkoirtisanoutumisella. Siltä vältyttiin nelivuotisella sopimuksella, joka tuo tehyläisille vuosina 2010-11 noin 2,5- 4,5 prosentin korotukset. Sitä ennen kokoomus oli eduskuntavaalikampanjassaan luvannut tasa-arvotupoa. Valtio pulittikin vaalien jälkeen kukkarostaan 150 miljoonaa euroa Tehy-ratkaisuun. Naisvaltaisten alojen palkkojen korjaus kirjattiin myös hallitusohjelmaan.
Toivottavasti poliitikot, ja etenkin ennen vaaleja oppositiovuosien jatkumista odotellut kokoomus, oppivat vuoden 2007 huutoäänestyksestä sen, että työehtoneuvottelut kuuluvat työmarkkinaosapuolille. Poliitikkojen saati hallituksen ei pidä sorkkia niitä, vaan pidättäytyä avittamaan neuvotteluja muilla tavoin.
Kuntapuolen neuvottelujen pulma on, miten uudet sopimukset ja Tehy-ratkaisu nivotaan yhteen. Tehyn kieltäytyessä avaamasta sopimustaan monet muut ammattijärjestöt, opettajien ammattijärjestö OAJ etunenässä, penäävät itselleen samanlaisia korotuksia kuin tehyläiset saavat. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on vahingosta viisastuneena kieltäytynyt antamasta lisää valtion rahaa.
Tässä taloustilanteessa myös julkisella puolella tarvitaan mahdollisimman maltillisia ja pitkiä sopimuksia. Lisäksi tuottavuutta on pakko nostaa. Uusien palkankorotusten on syytä olla ainakin pari seuraavaa vuotta minimaalisia. Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen on lisäksi puhunut kohdennetusta ratkaisusta. Se tarkoittaisi, ettei mukaan tulisi yleiskorotuksia, jotka tulisivat myös tehyläisille jo sovittujen korotusten päälle. Tuplapotti yhdelle liitolle olisikin yli kohtuuden.
Kunta-alan yhtälön yksi osa on 2007 sovitun samapalkkaisuusohjelman jatko. Sekä työnantajapuolen Jalonen että työntekijäpuolta edustavan SAK:laisen JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori ovat muistuttaneet, että samaa palkkaa tulee maksaa yhtä vaativista tehtävistä riippumatta siitä, mihin ammattiliittoon kuuluu. Tehy-ratkaisu saattaa rikkoa jopa yhdenvertaisuuslakia.