Hoitotakuu on lisännyt Tehyn kyselyn mukaan hoitajien työmäärää, mutta hoitajia ei läheskään aina ole palkattu lisää kasvanutta työtaakkaa jakamaan. Lisää työntekijöitä on saatu lähinnä puhelinneuvonnan tehostamiseen. Hoitajien päällimmäiseksi vaatimukseksi kyselyssä nousivatkin valtakunnalliset suositukset, joihin voisi vedota työn kuormituksen noustessa.
Eniten tyytymättömyyttä tehyläisissä herättävät palkkapolitiikka, liian niukka henkilöstömitoitus sekä epätasa-arvoinen kohtelu. Tehtäviä on siirretty ammattikunnalta toiselle, mutta koulutus ja lisäpalkka ovat jääneet usein vain haaveeksi.
Tehy on selvittänyt viime keväänä ja syksynä osastonhoitajien ja ammattiosastojensa näkemyksiä hoitotakuun toteutumisesta ja siihen liittyneistä muista muutoksista. Kyselyyn vastasi 356 osastonhoitajaa.
Työtehtävien muutokset ilman koulutusta
Osastonhoitajien mielestä hoitotakuun tuomiin muutoksiin on varauduttu aika huonosti. Tietoja saatiin lähinnä kahvitunnilla, kun keskusteltiin siitä, mitä oli lehdistä luettu. Ammattihenkilöiden kannalta tämä ei ole riittävää silloin, kun useita lakeja on muutettu ja lisää velvoitteita on annettu, sanoo Tehyn kehittämispäällikkö Tarja Honkalampi.
Muutoksia työnjakoon on tehty lähes kaikilla kyselyssä mukana olleilla työpaikoilla. Työnjaosta oli useimmiten sovittu vain suullisesti, ja aika usein uusiin työtehtäviin ei tarjottu minkäänlaista lisäkoulutusta.
Erityisen tyytymättömiä hoitajat ovat olleet epätasa-arvoiseen kohteluun etenkin palkkakysymyksissä. Työnjaon muutokset toivat lisäpalkkaa hoitohenkilöstölle vain osassa työpaikoista, erikoissairaanhoidossa jonkin verran useammin kuin perusterveydenhuollossa. Siellä, missä lisäpalkkaa on maksettu, korotus on vaihdellut 30 eurosta 400 euroon, kertoo Honkalampi.
Lyhyet pätkät eivät enää kiinnosta
Aika monilla työpaikoilla on ollut vaikeuksia saada sijaisia töihin, mutta mistään valtakunnallisesta työvoimapulasta ei voida puhua, sanoo Tehyn kehittämisyksikön johtaja Merja Merasto. Hakemuksia tulee kyllä vakinaisiin töihin ja pitkiin sijaisuuksiin. Sen sijaan alle puolen vuoden sijaisuuksiin ja parin kolmen päivän työkeikoille ei halukkaita enää löydy. Jotkut vastaajat katsoivat jopa, että kokemattomista sijaisista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Uhkaavaa työvoimapulaa voisi Meraston mukaan ehkäistä houkuttelemalla ulkomaille lähteneet hoitajat takaisin Suomeen. Hoitajia on ulkomailla töissä tällä haavaa noin 3 350. Melkoinen työvoimareservi olisi myös kotimaassa. Moni hoitaja nimittäin pestautui laman aikana mm. marketteihin ja muihin eri alojen hommiin, eikä heitä ole liiemmin kiinnostanut paluu raskaaseen ja huonosti palkattuun hoitotyöhön.
Merasto ei lämpene hoitajien koulutuksen lisäämiselle. Aloituspaikoilla kikkailu tuo tuloksia hitaasti. Jos työolot olisivat kunnossa ja palkkaus paikallaan, saataisiin valmiiksi koulutettua kotimaista väkeä takaisin hoitotyöhön. Pula sijaisista on suurinta Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Hoitotakuupotilaat syrjäyttävät pitkäaikaissairaita
Hoitotakuun toteutumisessa suurimmat uhat tehyläiset näkevät mielenterveyspotilaiden, vanhusten ja päihdeongelmaisten hoidossa. Lähes puolet osastonhoitajista arveli, että hoitotakuun toteutuminen tuottaa ongelmia näille potilasryhmille.
Perusterveydenhuollon osastonhoitajat olivat huolissaan myös siitä, että hoitotakuupotilaat saattavat syrjäyttää pitkäaikaissairaat perusterveydenhuollossa.