Suomen näkökulmasta Venäjä kuuluu tärkeimpiin kohdemaihin. Venäjä on rajanaapuri, se on jo tärkein kauppakumppani ja sen kanssa on paljon yhteistä historiaa, tuskallistakin. Venäjälle Suomi on puolestaan vähemmän tärkeä valtio, jonka kanssa ei ole juuri ongelmia.
Asetelma on muuttunut paljon Neuvostoliiton ajoilta. Tuolloin molemmat osapuolet ylistivät liturgisesti, että valtioiden välillä oli erityissuhde. Käytännön tasolla tämä tarkoitti sitä, että itänaapuri päästettiin liiankin lähelle. Erityissuhde loppui ansaitusti, kun Neuvostoliitto romahti, kylmä sota loppui ja Suomesta tuli EU:n jäsen.
Helsingin Tehtaankadulla olevalla itänaapurin Suomen-suurlähetystöllä ja sen isännällä on ollut ajoittain hyvinkin merkittävä rooli suhteiden hoidossa, niin hyvässä kuin pahassakin. Muutosten myötä "Tehtaankadun" merkitys on supistunut oikeisiin mittasuhteisiinsa. Korkean profiilin Venäjän-lähettiläiden aika näyttää olevan lopullisesti ohi.
Tähän muutokseen sopii tieto siitä, että Venäjän Suomen-suurlähettiläs vaihtuu. Nykyinen lähettiläs Vladimir Grinin siirtyy samaan työhön Varsovaan. Puola on Venäjän näkökulmasta Suomea merkittävämpi valtio; maiden suhteissa on ollut koko ajan kitkaa, ja Puola kuuluu Euroopan unionin keskisuureen kastiin.
Grininin tilalle suurlähettilääksi tulee Venäjän entinen ydinvoimaministeri, kutakuinkin samanikäinen Aleksandr Rumjantsev. Olisi houkuttelevaa kytkeä nimitys siihen, että Venäjä kaupittelee nyt Suomelle aktiivisesti Pietarin alueelta Kotkaan rakennettavaa merikaapelia. Asioiden koplaus tällä tavoin olisi mitä todennäköisimmin liian hätäinen johtopäätös.
Sen sijaan nimitystä voi tarkastella muista näkökulmista. Alkaako Suomi olla Moskovan perspektiivistä ja Suomen kannalta jo liiankin vähäpätöinen paikka? Tärkeää on myös se, kuuluuko Rumjantsev presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin vai ei. Venäjän valtiolla on vahva ote ydinvoimateollisuudesta. Tämä viittaisi siihen, että nimenomaan sen parissa kannuksensa hankkineella Rumjantsevilla olisi yhteys Putiniin.
Nimityksestä voi myös päätellä, että Tehtaankadun rooli painottuisi yhä enemmän talouteen. Se on tervettä kehitystä. Suomen kannalta on yhtäältä hyvä, että vääristynyt erityissuhde on kuollut ja kuopattu. Toisaalta on Suomen kansallisen edun mukaista, että Suomi pysyy Venäjälle eturivin kumppanina.
paakirjoitus@kaleva.fi