Kajaani Viisitoista vuotta Kajaanin paperitehtaassa työskennellyt Antti-Jussi Help joutuu hetken etsimään tietä entisen yhtiön lastentarhan pihaan. Maisema on pusikoitunut ja melkein kaikki vanhat talot purettu. Tuttu ranta kuitenkin palauttaa jotain mieleen.
"Tuosta laskettiin mäkeä, vieläkin on siitä arpi muistona, mies myhäilee siirtäen katseensa joen takana veteen peilaavaan tehtaaseen. Siihen, joka sata vuotta Kajaanin ja kajaanilaisten kanssa elettyään nyt lopetetaan.
"Ensin ajateltiin, että meille kerrotaan yhden paperikoneen lopullisesta pysäyttämisestä. Sitten, kun pukumiehiä alkoi lappaa sisään, homma oli sanomattakin selvä. Suurin osa ei edes jäänyt kuuntelemaan kehuja ja niiden päälle ilmoitettua lakkautusuutista loppuun saakka", Help muistelee viime keskiviikon synkkiä hetkiä.
"Väki oli aluksi enimmäkseen hiljaa, vihanpurkauksia ei näkynyt. Sitten alkoi hirtehishuumori ja hysteerinen nauru nousta pintaan. Puhuttiin, puhuttiin taas ja juotiin jo etukäteen monet lähtökahvit", asiakaspalvelussa tuotannonsuunnittelijana työskentelevä neljännen polven yhtiöläinen kertoo.
Työväestä tuli taakka
Kohta oli kuitenkin jatkettava töitä. Jossain välissä Help soitti vaimolleen ja aikoinaan 35 vuotta paperikoneen vuoromestarina työskennelleelle isälleen.
"Sitten alkoivat asiakkaat soitella. Puheluissa oli selvä jako: toiset kyselivät, miten jaksan, toiset huolehtivat, vaikuttaako lakkautusilmoitus paperitoimituksiin", Help hymähtää.
Help ei ole tarvinnut tarjottua kriisiapua, hänelle parasta terapiaa ovat olleet keskustelut työkavereiden ja läheisten kanssa.
"Olo oli tyhjä, kun tulin kotiin. Lapsillekin kerroin tilanteen heti suoraan. Kysymyksiä on koko perheen mielessä paljon, mutta vastauksia vähän."
Helpin mielestä on epäreilua verrata vanhaa tehdasta tuoreisiin Keski-Euroopan laitoksiin. Kajaanissa kuitenkin tehtiin valtava urakka kannattavuuden nostamiseksi ja tehostamista olisi jatkettu, jos vain olisi saatu lisää aikaa.
"Kaikkein pahimmalta tuntuivat tiedot UPM:n osakkeiden arvon noususta heti lakkautusuutisen jälkeen. Ennen työväki oli tehtaalle arvokasta, nyt vain taakka josta piti päästä eroon."
"Kun päätösvalta on jossain kaukana eikä tehtaan kohtalosta päättäneillä ole minkäänlaisia sidoksia Kajaaniin, yli 500 ihmisen työ voidaan viedä ilman tunteilua. Kajaani on ison yhtiön pelissä vain pieni nuppineula kartalla", Help tilittää.
Vaikuttaa kaikkeen
Uuden työpaikan katselu on aloitettava hiljalleen. Samanlaista työtä tuskin on tarjolla, ainakaan läheltä.
"On hyvin paljon mahdollista, että muutamme pois, vaikka jonnekin Keski-Suomeen. Viihtyisin kyllä täällä, mutta en ilman työtä. Katsellaan nyt ne luvatut tukitoimet kuitenkin ensin."
Help arvostaa Kemijärven sellutehtaan lopettamista vastustanutta kansanliikettä, mutta arvelee, ettei Kajaanissa synny samanlaista rintamaa.
"Ei siitä olisi mitään hyötyä. Lakkautuspäätös pitää, sitä ei muuta enää yhtään mikään."
Tehtaan lopetus näkyy Helpin mukaan jonkinlaisella viiveellä koko Kajaanissa ja kaikkien kajaanilaisten elämässä.
"Esimerkiksi kulttuurissa ja urheilussa, kauppojen myynnissä, talojen hinnoissa."
Antti-Jussi Help ei vielä tiedä viimeistä työpäiväänsä paperitehtaalla, mutta mies aikoo tehdä loppuun asti parhaansa. Siitä huolimatta, että kuva UPM:stä työantajana ei juuri nyt ole kummoinen.
"Se on kunnia-asia. Ei viimeisenä päivänä olisi yhtään helpompi painaa työhuoneen ovea kiinni, jos olisi istunut loppuajan jalat pöydällä."