Me suomalaiset nukumme liian vähän. Aamut sujuvat tahmeasti ja päivällä olemme tukkoisia, koska emme malta käydä levolle riittävän ajoissa.
Nukkumisen muuttuminen ei ole niin uusi ilmiö kuin mediassa huomautetaan, toteaa Työterveyslaitoksen tutkija, psykologian dosentti Mikael Sallinen. "Se alkoi näkyä jo silloin kun keksittiin keinovalo." Siis siihen aikaan, kun isä lampun osti.
Vaikka tuolta ajalta ei tutkimustuloksia olekaan, Sallisen mukaan ennen nukuttiin noin puolitoista tuntia pitempään.
Selkeä muutos on havaittavissa viimeisen 20-30 vuoden ajalta. "Aikuiset menevät tuntia myöhemmin nukkumaan, mutta ylösnousu ei ole viivästynyt samalla lailla."
"Enin osa suomalaisista, 80 prosenttia tarvitsee unta seitsemästä yhdeksään tuntia yössä. Niitä jotka pärjäävät vähemmällä tai vaativat enemmän on yhtä paljon molempia." Vaikka yksilölliset erot unen tarpeessa ovat suuremmat kuin ryhmien erot, naiset arvioivat tarpeensa suuremmaksi kuin miehet.
"Ajallisesti tämä on 15-20 minuuttia vuorokaudessa. Ja pääsääntöisesti kaikissa naisikäryhmissä."
"Lyhytuniset muistavat mainita taipumuksestaan, mutta pitkien unien ihmiset eivät tarpeellaan kehuskele", Sallinen naurahtaa. Paljon nukkuva on usein, esimerkiksi kansanperinteessä, rinnastettu laiskuudenhaluiseen.
Kulttuurin moniottelija Anna-Kaisa Järvi oli nuorena yliopisto-opettajana todellinen yökukkuja: hän nousi anivarhain viimeistelemään yömyöhään tekemiään luentoja.
"Saatoin mennä opiskelijoiden eteen parin kolmen tunnin unien jälkeen."
Kahden lapsen äitinä tahti on toinen: unta ehdottomasti kahdeksan tuntia ja ylös aamuseitsemältä.
"Tarvitsen unta. Unen puute näkyy heti esimerkiksi ärtyisyytenä."
Tosin kirjallisuusihmisen on väliin vaikea laskea iltalukemista kädestään.
"Sitten nukunkin niin sikeästi, että maa voi järähdellä ympärillä."
Lapsia Anna-Kaisa Järvi sanoo joutuvansa välillä puhumaan petiin. Iltamyöhään venyvät jääkiekon MM-kisalähetykset ovat olleet Vadimin, 13, koetinkivi.
Nyky-yhteiskunta on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa. Työ on nykyään paljolti paikasta ja ajasta riippumatonta.
Työnteon rytmi on muuttunut, kun epäsäännölliset työajat ovat lisääntyneet.
"Turva- ja hoiva-aloilla ympärivuorokautisen työn järkevyys on kiistaton, mutta onko sen leviäminen myös palvelualoille tarpeellista", tutkija kysyy. "Helsingissäkin saa kolmen ruokalajin aterian keskellä yötä."
Tämä ei hänen mukaansa liity enää ihmisen välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseen, vaan toimitaan tuottavuuden lisäämisen ehdoilla.
Myös vapaa-aikana oletetaan, että olemme aina tavoitettavissa. Harva sulkee käsipuhelimensa yön ajaksi. On oltava saatavilla. Sallinen esittääkin pohdittavaksi, kenen on vastuu. Onko vastuu sen, joka jättää kännykän sulkematta vai onko se enemmänkin työorganisaatiolla, joka edellyttää tavoitettavuutta?
"Kyllä nähtävissä on unen aliarvostaminen tehokkuuden arvostamisen kustannuksella", Mikael Sallinen myöntää.
Univaje karsii luovuutta
Tyypillistä on, että nukumme työviikon aikana hieman vajaita öitä ja kuromme eron umpeen viikonloppuna. "Suurin osa ihmisistä kykenee nukkumaan univelan pois kahtena yönä", Sallinen sanoo.
Huolestuttavampaa on, mikäli kahdeksan tuntia normaalisti nukkuva lyhentää untaan kahdesta neljään tuntia useamman päivän ajan. Tiedetään, että neljä tuntia unta viitenä yönä tai kuusi tuntia unta kymmenenä yönä vastaa samaa kuin olisi valvonut yhden kokonaisen vuorokauden.
Nukumme, koska aivomme tarvitsevat unta. Unessa aivomme palautuvat, käyvät läpi valtavan määrän erilaisia prosesseja. Unitutkija Markku Partinen on verrannut aivoja pankkiautomaatteihin, joita aamun hiljaisina tunteina päivitetään ajan tasalle.
"Univaje puraisee aivoissa erityisesti etuotsalohkoihin, jotka ovat tärkeintä luovalle ajattelulle", Sallinen kertoo. "Ajattelusta tulee jäykkää ja rutiineihin turvautuvaa."
Mikä vaikutus tällä onkaan suomalaiselle työelämälle? Pitäisikö it-alalla, jossa tehdään pitkää työpäivää ja samanaikaisesti odotetaan suurta luovuutta, olla varppeillaan?
Sallinen muistuttaa, että oma asenne kulkee työn mitoittamisen rinnalla. "Voidaan silti ajatella, että joitain innovaatioita jää tekemättä."
Ihmisellä on siis mahdollisuutensa, mutta myös rajoitteensa. "Jos levon kaltaiset perusasiat eivät tule hoidetuiksi, on vaikea ajatella, että ihminen vaan sopeutuisi."
Väsy nujertaa elimistöä
Fyysiseen terveyteen uni vaikuttaa hitaasti. Aikapommin voi kuulla tikittävän. "Uni on tärkeää hormoneitten eritykselle ja sokeriaineenvaihdunnalle sekä kyvyllemme vastustaa taudinaiheuttajia", Sallinen luettelee.
"Tiedetään, että terveet nuoret miehet, jotka normaalisti nukkuvat kahdeksan tuntia, nukkuvat puolet tästä noin viikon ajan, heidän stressihormonierityksensä muuttuu siten, että sen iltakortisolipitoisuus alkaa nousta."
"Sokeriaineenvaihdunta häiriintyy myös", Sallinen toteaa. Julkisuudessa on puhuttu aikuistyypin diabeteksen ja unihäiriöiden yhteydestä. Suoraa näyttöä siitä, että unihäiriöt altistaisivat diabetekselle ei Sallisen mukaan ole, mutta tapahtuviksi todetut sokeriaineenvaihdunnan muutokset ovat riskitekijöitä.
Huonot unet vaikuttavat vastustuskykyyn siten, että elimistön omien vasta-aineiden ja luonnollisten niin sanottujen tappajasolujen aktiivisuus alkaa heikentyä.
"Rotallehan käy niin, että jos sitä valvotetaan kolme viikkoa, se kuolee." Eläimen suolistossa syntyy koko eläimeen leviävä tulehdus, jota sen elimistön puolustusjärjestelmä ei kykene nujertamaan.
Lastenlaulussa todettu "Uni paras lääke on, sitä nauttikaamme" pitää Sallisen mukaan paikkansa. "Esimerkiksi flunssainen ihminen nukkuu paljon. Se on luonnollinen reaktio."
Kasvavat lapset ja nuoret tarvitsevat kunnon yöunet ennen kaikkea aivojen kehittymisen takia. Oppiminen ja muisti edellyttävät myös riittävää nukkumista; unen aikana asiat siirtyvät työmuistista pitkäkestoiseen muistiin.
Merikosken lukion kakkosluokkalaiset Mika Kokko ja Minna Moilanen eivät kuulu niihin nuoriin, joiden nukkumistottumuksista tulee olla huolissaan.
"Jos koulu alkaa kahdeksalta, herätyskelloni soi 6.50", Minna Moilanen kertoo. "Pyrin aina nukkumaan seitsemän tuntia." Aamutoimiin ei kulu paljoa aikaa ja Herukasta ehtii Tuiraan 7.40 bussilla ajoissa ensimmäiselle tunnille.
Mika Kokko sanoo myös ymmärtävänsä pitkien yöunien merkityksen. Kahdeksisen tuntia on hänen jokaöinen tavoitteensa. Jotkut tv-ohjelmat saattavat pitää valveilla pitempään, kuten vaikka Mestareiden liigan finaali. "Aamulla saattaa olla sitten väsyneempi, mutta kyllä sitä virkostuu päivän mittaan."
Rentous ennen unta
Lievät unihäiriöt ovat lisääntyneet Suomessa reilulla kymmenellä prosentilla, naisilla enemmän kuin miehillä. Unihäiriöt eivät ole yleiseurooppalainen ilmiö, Sallinen huomauttaa. "Suomalaisten unen laatu on heikentynyt."
Täsmällistä syytä ei tunneta. Esimerkiksi fysiologisia syitä ei voi lähteä listaamaan. Sallinen toteaa stressin olevan yksi tekijä. "Ja meidän psyykkisessä stressissämmehän on fysiologiaa mukana."
Työajan pituus vaikuttaa selvästi univajeeseen. "Jos viikoittainen työaika menee yli 50 tunnin, univajeen riski noin kaksinkertaistuu. Samoten tiedetään, että vuorotyössä - Suomessa tehdään esimerkiksi yötyötä keskimäärin enemmän kuin monessa muussa Euroopan maassa - syntyy univajetta. Ihminen näet joutuu olemaan valveilla silloin kun hänen vuorokausirytminsä mukaan pitäisi nukkua."
Sallisen mukaan yövuoron jälkeen, vaikka henkilö olisi ollut valveilla 24 tuntia yhteen menoon, tämä kykenee nukkumaan päivällä vain 4-5 tuntia. Mikäli syntyneen univelan haluaisi pois, tulisi nukkua 10-12 tuntia.
Silti työaika yksin ei vaikuta uneen. Työn piirteet painavat vaa'assa paljon. " Jos työntekijä kokee pitkään vaikutusmahdollisuuksiensa olevan huonot, unettomuusriski on kaksinkertainen. Samoin, jos työn vaatimukset ja omat voimavarat ovat ristiriidassa. Vielä vakavampaa on, jos kokee, ettei saa muilta tukea työhönsä", Sallinen toteaa. Tällöin unettomuusriski on 2,5-kertainen.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että työasioiden miettiminen ennen nukahtamista on yksittäisistä tekijöistä se, joka parhaiten ennustaa unihäiriöiden syntymistä. Mieltä painavista työasioista olisi hyvä kertoa jollekin toiselle. Yksin asuvalla tilanne voi olla vaikeampi. "Sosiaalinen tuki on hyvin tärkeää. Saa sanoa ja tulee kuulluksi."
Tämän vuoksi Sallinen painottaakin mielen tyhjentämistä ennen vuoteeseen menoa.
Sopivaa palauttavaa tekemistä ovat esimerkiksi käsityöt ja lukeminen. Uneen vaipuminen tapahtuu nimenomaan rentouden kautta.
Hermostunut ja jännittynyt ei pysty nukahtamaan.