Talousrikosten tutkintaa voidaan tehostaa viidenneksellä, arvioi poliisiylitarkastaja Robin Lardot. Silti vie nykyisen rikossuman purkaminen puoli vuosikymmentä, hän varoitti luovuttaessaan keskiviikkona tutkinnan tilaa ja talousrikosten torjuntaa käsittelevät raportit sisäasiainministeri Kari Rajamäelle (sd.).
Talousrikosten myötä menetetään 2,5 miljardia euroa verotuloja, Rajamäki puolestaan hälyttää "savottameininkiä" talousrikoksia ja niihin nivoutuvaa harmaata taloutta vastaan.
"Hiljainen hyväksyntä nakertaa yhteiskunnan pohjaa", ministeri arvioi ja vaatii myös äskettäin työnsä aloittaneen laittoman ulkomaisen työvoiman yksikön tuplaamista nykyisestä yhdeksästä hengestä.
Etenkin verorikoksia
Poliisin tutkittavaksi on kerääntynyt jo 2 400 talousrikosta. Rikoksista 1 300 keskittyy Etelä-Suomeen ja 700 Helsinkiin. Koska pääpaino on pääkaupunkiseudulla, Vantaan, Espoon ja krp:n kanssa on harkittu jopa toiminnan keskittämistä yhteisiin tiloihin yhteistyön tehostamiseksi. Tähän liittyy kuitenkin vakavia riskejä, kuten se, että huume- ja salakuljetusrikokset ehkä eristettäisiin, arvioi poliisiylijohtaja Jorma Toivanen.
Suurin osa on kirjanpito- ja verorikoksia. Ja eniten ongelmia aiheuttavat rakennusala sekä ravintolat. Akuutti ongelma esimerkiksi on se, että suomalaiset perustavat yrityksen Viroon urakoidakseen Suomessa. Verovapaus kestää puoli vuotta, mutta kukaan ei kontrolloi, milloin työntekijä tulee Suomeen, valittaa ylikomissaari Matti Rinne.
Vaikka jatkossa saataisiin kaivatut 76 uutta poliisin virkaa - nykyisten 400 talousrikoksiin perehtyneen viranhaltijan rinnalle - menee aina vuoteen 2011, ennen kuin nykyiset pinot saadaan puretuksi, Lardot laskee. Edellyttäen, etteivät rikosilmoitukset lisäänny nykyistä äkäisemmin.
"Mitä enemmän pengotaan, sitä enemmän löytyy", viittaa rikoskomisario Ara Haikarainen.
Nuoret karttavat
Isoksi ongelmaksi on osoittautunut talousrikostutkijoiden värväys. Poliisit pitävät työtä raskaana ja vähän kiinnostavana. "Nuoret poliisit haluavat sinne, missä on aktiviteettia, kohdevalintamenettelyä, valeostoja ynnä muuta", Lardot tietää.
Edes jouluna kohonnut palkkio ei ole houkuttanut talousrikosten pariin, kun lisät niin vuorotöistä kuin kokemuksestakin jäävät saamatta, Lardot pahoittelee. Tilanne on surkea, maksaahan jokainen tutkija itsensä rikoshyötynä taatusti takaisin. Kukin tuottaa valtiolle noin 100 000 euroa vuodessa.
Resurssipulan ohessa talousrikosten tutkintaa vaivaa Suomessa myös heikko tutkimusjohto. Kiireellisyysjärjestykseen ei ole paneuduttu ja läpivirtaus on muita heikompi, myöntää Toivanen. Lisäksi on aukkoja esimerkiksi siinä, että verottajalta puuttuu vaikkapa rahanpesua epäillessään ilmoitusvelvollisuus.
Poliisin kahdessa tuoreessa loppuraportissa pureudutaankin lukuisiin tehostustarpeisiin niin käytännössä kuin lainsäädännössäkin. Toiveiden listoille on kertynyt peräti 30 hanketta.
Työkalu käyttöön
Parannukset ovat pitkälti työnjohdosta kiinni, tietää Lardot. Niinpä kun yksi tutkija selvittää vuodessa keskimäärin kuusi ilmoitusta, niin Länsi-Suomessa tutkija purkaa jo nyt puolta enemmän juttuja. Oulussa ja Lapissa tilanne oli aikaisemmin heikko, mutta vuonna 2003 selvitystyössä yllettiin jo yli keskiarvon.
Prosesseja on silti parannettava. Tähän pyritään kesän lopulla periaatteessa koko maassa käyttöön otettavan uuden sähköisen analyysityökalun avulla.
Mallinnuksella yhdenmukaistetaan käsittelykriteerejä, niin tapausten luokittelua ja kiireellisyyden mittaamista kuin tutkijoiden sekä esimerkiksi syyttäjien ja verottajien yhteistyötäkin. Ensi kokemusten perusteella työkalu alentaa rimakauhua ottaa mappi esiin ilmoitusten vyörystä.